Menneen viikon alussa koitti minulle eläinlääkärireissu. Aiemmin oli tiedossa, että minulla oli jäänyt muutamia maitohampaita irtoamatta. Nyt oli sitten tarkoituksena poistaa ne, ja saada vuosittaiset rokotukset.
Lääkärikäynti alkaa aina punnitsemisella. Nyt minä painan miltei kahdeksan kiloa. Sitten alkoi oman vuoron odottelu.
Lääkäri tutki minut, ja antoi nukutuspiikin lihakseen. Hetken aikaa minä hölmöilin ja yritin haastaa isäntääni leikkiin, mutta piikin aine voitti sittenkin, ja minä tuuperruin lattialle. Purukalustostani otettiin röntgenkuva, jossa paljastui, etteivät ylimääräiset hampaat olleetkaan maitohampaita, vaan oikeasti ylimääräisiä pysyviä hampaita. Yläleuassani oli siis kahdeksan hammasta normaalin kuuden sijaan. Lääkäri arvioi, että toinen niistä mahtuu jäämään, mutta toisen oli lähdettävä.
Sillä aikaa, kun minä olin leikkauspöydällä isäntäni ja Maisa humputtelivat Iso Omenassa. Siltä reissulta Maisa sai kaikenlaista kivaa, lähinnä vaatteita. Kun he palasivat hakemaan minua, oli odotushuoneessa jo uusia asiakkaita odottamassa omaa vuoroaa. Sekarotuinen Roope ja saksanpaimenkoira Usva olivat tulleet hakemaan lääkäriltä punkkilääkkettä. Minäkin sain sellaista. Lisäksi minut rokotettiin raivotautia, parvoa, penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta ja kennelyskää vastaan.
Minä todellakin sain monenlaisia lääkkeitä kotiin: kipulääkettä leikkauksen jälkeiseen kipuun, antipidioottia esinahan tulehdukseen ja punkkilääkettä täksi ja ensi kesäksi. Huomaavainen lääkäri oli säästänyt irrotetun hampaan putkeen. Hän sanoi säästäneensä sen, jos vaikka hammaskeiju tulisi käymään... huumorintajuinen tohtori minulla.
Pari seuraavaa päivää olin toipilaana. Nukutuksesta herätessäni minä olin silminnäkijähavainnon mukaan hoiperrellut leveäraiteisesti ja nostellut etutassujani joka askeleella korkealle ilmaan pikkukoiran tavoin. Seuraavana aamuna olin onnekas, sillä aamuaurinko paistoi suoraan pesääni. Siinä minä sain toipua rauhassa.
Ikeneni parani yllättävän hyvin. Ihan pian olin jo valmis puruleikkeihin. Hurraa!
Kesäiset viikonloppuaamut ovat ihania. Silloin isäntäni haluaa juoda toisen kahvikupillisensa ulkona. Minä pyrin myös ulos. Minusta on ihanaa makailla auringon lämmittämillä pihalaatoilla. Ajoittain minun on noustava jahtaamaan muurahaisia tai kärpäsiä.
Näin kauniita värejä löytyy puutarhastamme alkukesästä. Katsokaa näitä luonnon taideteoksia!
Kirkonkylän urheilukentällä pidettiin viikonloppuna koirakilpailuja paimenkoirille ja muille isommille koirille. Emme osuneet näkemään itse kilpailuja, mutta osuimme palkintojenjakoon.
Me istahdimme hetkeksi seuraamaan meininkiä. Palkitut koirat omistajineen asettuivat riviin kentälle. Ensin palkittiin tuomarit. Innostuneet koirat haukkuivat rivissään. Minä tietysti innostuin mukaan kuoroon, ja bou-ou-ouasin mukana. Me saimme katseita, ja niinpä me poistuimme taka-alalle.
Ensiviikolla perheen miespuoliset lähtevät matkalle, ja minä jään emäntäni ja Maisan kanssa kotiin. Jo sunnuntaina aloitettiin riitely siitä, miten minun ulkoilutukseni tulee järjestymään emäntäni ollessa töissä. Mitenhän minun paran oikein käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.