Sairasviikko ja ratsastusviikko

Viikko alkoi niin rattoisasti lekotellen ja ostoksilla käyden. Kävimme Mustissa ja Mirrissä, jossa minulle tehtiin benikyyri: tiedättehän, kynsien ammattimainen leikkaus. Lisäksi ostettiin korvanpuhdistusainetta, koulutusherkkuja ja oma turvavyö autoon kiinnitettäväksi.

Koulutusherkkuja ei juurikaan ehditty ottaa käyttöön, sillä minä sairastuin vatsapöpöön. Minun aktiivinen ja valpas olemukseni sananmukaisesti pysähtyi, korvat menivät takaviistoon ja minä vain köpöttelin hitaasti eteenpäin. Tämä kuva on aito köpöttelykuva, sillä minä vain huojuin paikoillani silmät kiinni pahanolon velloessa sisälläni.

Sitten sisäinen vellominen tuli ulos. Emäntäni on tuonut työpaikaltaan käytettyjä vauvojen alustan suojapapereita, joita sitten etsittiin kiireenvilkkaa esiin. Minua piti pidellä kiinni, sillä minusta oli asiallisempaa mennä seisomaan paperille ja oksentaa siitä reunan yli lattialle. Älkääkä edes kysykö, mitä peräpäästä tuli. Onneksi minulla on pidätyskykyä, ja se kaikki tuli vasta ulkona!

Samaan syssyyn isäntäni huomasi, että minulla oli tulehtunut ihoalue nivusessa. Minä yritin lipsiä sitä kohtaa salaisesti, mutta aikeeni huomattiin, ja esiin kaivettiin se viheliäinen kauluri, joka minulla oli viime syksynä saman vaivan kyseessä ollen. Samalla aloitettiin Betadine-puhdistukset ja Canofite-voitelut kahdesti päivässä. Onneksi ei tarvinnut lähteä eläinlääkäriin, vaan hoito oli jo kotona. Vaiva parani alle viikossa hyvin.

En arvosta tätä kauluria.

Vatsavaivojeni vuoksi minä pidin ensin paastopäivän, ja keskityin ulkoreissuilla ruohonsyöntiin. Minä märehdin ruohoa kuin lehmä, ja emäntäni arvasi, että sillä on ankarat seuraukset. En nyt kuvaile ruohon myöhempää poistumista kehostani, mutta se ei ollut mieltä ylentävää kenellekään meistä. 

Paastopäivä on ajoittain koiralle hyväksi, mutta juominen on sairaallekin tärkeää, ihan kuin ihmisillekin. Mutta kun minä lopetin juomisen, siitä minun isäntäni hepuloitui, ja kaivoi esiin ruiskun. Monenlaista nämä ihmiset ovatkin jo keksineet ruiskulla tehtäväksi, mutta tämä tyyli yllätti minut.

Vatsavaivani helpottivat muutamaksi päiväksi, mutta palasivat sitten uudelleen. Hieman googlailtuaan isäntäparini otaksui sen johtuneen liian aikaisesta tavalliseen ruokaan ja normaaleihin annoksiin palaamisesta. Niinpä emäntäni aloitti riisin keittämisen minulle.

Minulle annettiin paastopäivän jälkeen vain laihaa veteen keitettyä riisipuuroa, johon laitettiin yksittäisiä ruokanaksujani likoamaan. Olen kyllä kuullut muidenkin valittavan, kuinka gourmet annokset on pieniä ja tekotaiteellisesti aseteltuja, mutta minusta tämä oli jo liikaa! Katsokaa nyt itse!

Tämä viikko on ollut Maisalle unelmien täyttymys, sillä hän on ollut Rehndahlin kotieläintilalla ratsastusleirillä. Kevään aikana hän on käynyt siellä hoitamassa eläimiä ja totuttelemassa hevosiin, joista hän niin kovin pitää. Viikko oli varsin onnistunut, vaikka jännityspäänsärkyä lievitettiin kyllä Buranan voimin useampaan otteesen. Alla näette kuvia tilalta.

Portugalin vesikoira Raita pitää järjestystä tilalla.

Viimeisenä päivänä Maisa oli kutsunut isäntäparini katsomaan ratsastuskilpailua. Kyseessä oli eräänlainen näytös siitä, mitä kaikkea oli opittu menneellä viikolla. Leirillä oli osallistumassa myös tyttö, jonka isä on kuuluisa Jääkiekkoilija nro 8 Amerikassa. Maisa oli varsin otettu nähtyään tunnetun isän tuomassa tytärtään eräänä aamuna.

Ratsastuksen säännöt näyttävät niin yksinkertaisilta, että luulisi kaikkien onnistuvan siinä. Esitys pidettiin maneesissa, joka on sisähalli ratsastajille ja ratsuille. Sisään oli rakennettu rata, joka kunkin ratsastajan tuli viedä läpi hevosen kanssa. 

Ensin Maisa ratsasti korin luo, sai ratsunsa Laronan kulkemaan silmukan korin ympäri, mutkittelemaan keilojen välistä ja laukkaamaan. Sitten hän nousi ratsailta ja talutti hevosta kulkien itse penkkiä pitkin, kantoi pesusientä päänsä päällä astelen korilta toiselle ja heitti vielä hevosenkengän koriin. Upea hetki oli, kun hän nousi hevosen selässä polvilleen ja levitti kätensä kuin kotka siipensä konsanaan. Oli hienoa katsoa onnistumisen iloa. Aika hyvin tytöltä, joka vielä äskettäin pelkäsi näitä isoja eläimiä! Hieno tyttö meillä!

Rehndahlissa on myös keppihevostalli niille, jotka eivät vielä pääse tai rohkene itse ratsaille. Tallin vieressä oli pikkututyttö maassa itkemässä keppari vierellään. Minä en tiennyt keppareiden olevan niin äksyjä, että heittäisivät pienen tytön maahan. Pitääpä varottaa Maisaa tästä. 

Säät ovat vaihdelleet tällä viikolla. Kauniina päivinä isäntäväkeni on pyllistellyt pihalla kukkiensa äärellä. Isäntäni on tehnyt taas kaikenlaisia muutoshommia, ja rahaa on viety puutarhaliikkeisiin. 

Eräänä päivänä isäntäparini kävi Helsingissä, jossa kävivät Kiasmassa Robert Mapplethorpin näyttelyssä. Siitä innostuneena emäntäni on jatkanut kukkakuvaamistaan. Ne, jotka tuntevat tämän Mapplethorpin tuotantoa nostelevat kai nyt kulmiaan näitä kuvia katsellessaan, sillä tietävät hänen kuvanneen myös toisenlaisia luontokuvia. Sen tyyppisiä kuvia emme nyt laita kuitenkaan tähän.

Minua tämä pihalla oleminen ärsytti suuresti. Miksi minä en päässyt aina mukaan? Miksi minun laumani rakoili? Jos kerran olen seurakoira, niin miksi en saanut pitää seuraa? Näitä minä yritin huudella ovenraosta. Jaksoin pitkäänkin seisoa oven takana, vikistä, vinkua ja haukahdella koiravauvan äänellä. Minä vain kyselin, missä isi ja äiti olivat.

Ja kun he sitten lopulta tulivat sisään, en halunnut laskea heitä silmistäni. Halusin varmistua siitä, että minä pysyn siinä, missä minun kuuluukin olla, keskipisteenä.

Kesäiset kävelyreissut ovat jännittäviä. Lintujen poikaset kuoriutuvat nyt ja ottavat ensiaskeleitaan maassa. Olemme emäntäni kanssa juosset pariin otteeseen maassa istuvan variksepoikasen ohi. Emäntäni näet pelkää emolintujen hyökkäystä niiden puolustaessaan poikastaan. 

Kukahan tästä on kuoriutunut.

Luonnosta voi löytyä myös tällaista pelättävää. Eräänä iltana tienvarteen oli ilmestynyt mainos sirkuksen tulemisesta kylille. Minua tuon pellen kuva pelotti, ja jähmetyin ensikertaa sen nähdessäni niille sijoilleni. Sitten murisin ja haukuin. Pari yötä asiaa mietittyäni ajattelin, ettei tuo pelle saa kunnia pelottaa minua. Päätin suhtautua siihen ylenkatseella, ja seuraavan kerran ohi mennessäni nostin vain pokkana kinttua sen naamalle. Tuntui hyvälle haistattaa sillä pitkät....pissit.