No onkos tullut kesä?

Kesä on parhaimmillaan ainakin kalenterista katsottaessa, mutta koti on taas tyhjentynyt. Aikuiset lähtevät joka päivä töihin, ja minä jään koululaisten kanssa kotiin. Enimmäkseen olen viettänyt aikani nukkuen. Nukkumisessa on tietysti monia tyylejä. Tässä taidonnäytteeni rentoutumisesta.

Viikonloppuaamuisin saan tavallista pidemmän aamulenkin. Jos emäntäni on kävelytysvuorossa, vie reitti pitkin radanvartta, uuden asuinalueen poikki. Rakenteilla on jono uusia kerrostaloja, talo numero kaksi on nyt tuloillaan. Minä toimin  tässä rakennustarkastajana. 

Tämän aamulenkin varrella kasvaa paljon ravinneköyhän maan kasveja. Emäntäni on erityisen ihastunut kaikkiin kellokukkiin. Kukintavuorossa ovat nyt kissankello ja liekö tuo peurankello.

Vaikka maa on joutomaata, niin jotain erityistä siinä täytyy olla, sillä ohdakkeet kasvavat näin suuriksi.

Viikonloppuna Atte lähti kaverinsa Antonin tupaantuliaisiin. Tämä alkaa nyt olla sitä aikaa, kun ensimmäiset poikaset lentävät pesästä. Lahjaksi uuteen kotiin Atte vei erityisen arvokasta vessapaperia. Nyt kun hän käy töissä, hänellä on varaa laittaa satasia rullalle.

Seuraavana aamuna kuulimme huhun, että minulle olisi tulossa kaukainen vieras. Emäntäni otti heti talvella jemmaamansa piparitaikinan pakkasesta. Hänen huumorintajuunsa sopii paistaa joulupipareita heinäkuussa.

Pipareista tulee tunnetusti kotiin jouluinen tuoksu. Tuoksu oli niin jouluinen, että tupaantuliaisista selviävä Atte joutui ottamaan 800mg ibuprofeenia ja istumaan parvekkeella. Hänelle olisi riittänyt pienempi jouluinen tuoksahdus.

 Sitten näin yllätysvieraani! Tämä vieras tuli kaukaa. Olimme tavanneet viime vuonna ennen joulua. Se oli aikaa, kun kaikki puhuivat, että joulu tulee, ja minä olin hermona, kun en tiennyt, onko se joulu kovinkin vaarallista. Tämän vieraani kanssa me vietimme nyt pikkujoulua. Hänen viestinsä kuului: "Hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä". Ja niinpä me hypimme hiukan laulun ohjeen mukaan.

Esittelin vieraalleni, miltä pihapiirimme näyttää näin kesällä. Talvella näkymä oli muutoin sama, mutta nyt kukkia on enemmän. Sää on miltei samanlainen, luntakin on yhtä niukasti.

Ulkovarastossa käydessämme hän löysi jotain kotoisaa, nimittäin kuusenjalan. Kaikkein kotoisammaksi hän tunsi olonsa pihamme kartiovalkokuusen juurella, onhan hän nyt kuitenkin tonttu.

Sisällä oli tarjolla piparia ja glögiä, jota juotiin kesän kunniaksi kylmänä. Se on muuten tosi hyvää niinkin.

Näillä kirjailluilla pipareilla juhlimme meneillään olevaa naistenviikkoa. Onnea siis, Sarille! Hän onkin uskollinen lukijani. Samoin ovat myös muut ihanat naiset, Erja, Kirsti, Eeva ja Päivi, ihan vaan muutamia mainitakseni. Hyvää naistenviikkoa kaikille naisille! Ja perinteen mukaan naistenviikolla sataa, sateenvarjot esiin.

Emäntäni teki myös lepuskoita. Hän pitää yllä karjalaisperinnettä pikku kullanmuruilleen. Vaikka eihän nuo enää niin pieniä ole, kaikki väliltä 160-180cm.

Pikkujoulut on nyt juhlittu. Tonttu vetäytyi takaisin alakerran varastoon tullakseen sitten taas esiin marraskuussa. Eihän siihen ole kuin nelisen kuukautta aikaa. Sitä ennen minun on levättävä. Näytän tässä kuvassa aika krapulaiselta. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Mutta ehkä lauloimme tontun kanssa yhden kierroksen liikaa "Porsaita äidin oomme kaikki".

Nautitaan nyt kuitenkin kesästä, kun kerran kalenterissa niin lukee. Ne joulun jutut tulevat sitten taas ajallaan.