Puolukka sulle, mustikka mulle.

Tämä oli lämmin viikko, lööpeissä sanottiin sitä takakesäksi. Kuinka vitsikästä, tsih. Pihaltamme saa enää muutaman kauniin kuvan, kunnes kaamos valtaa sekä pihan että mielen. Punahattujen nyt auettua loistoonsa, näkee pihalla myös perhosia. Aika ihania.

Viikon kohokohta Maisalle oli taas ratsastus. Hän sai ratsukseen vissiin vähän vikurin Simban. Tästä syystä tarvittiin myös taluttaja. No, hyvin se oli kuulemma sujunut. Simba on swahilia (Maisan Jenni-kummin kieli) ja tarkoittaa leijonaa. Kuten ehkä muistatte elokuvasta Leijonakuningas. Hakuna matata, ei huolen häivää!

Kyllä tuo minusta huolestumiselta näyttää. Vai olisko kuitenkin keskittymistä.

Ruma ääni ja oranssit korvikset, panen tämän muistiin.

Edellisellä viikolla emäntäni suivaantui kuunnellessaan ratsastustunnin opettajan rumaäänistä ohjausta kentän laidalta. Jotta emäntäni ei olisi liekehtininyt mielessään tällä viikolla, asettui hän oman autonsa takapenkille päiväunille tunnin alkaessa. Hyvät unet hän saikin, yli tunti takapenkillä. Pellon reunalla seisoessaan hän sai kuulla Maisan kaverin äidiltä, kuinka mestariratsastaja Kyra Kyrklundille oli kuulemma huudeltu ohjeita aikanaan. Ja hänestä tulikin kuuluisa.

Komean menopelin nimi on Audi, siis tämän hevosen.

Lauantaina sään suosiessa emäntäni piipahti metsässä poimurin kanssa, ja palasi mukanaan puolukoita ja ehkä samanverran metsän aluskasvillisuutta. Ennen puolukoiden puhdistamista hän piti tauon aurinkoisella parvekkeella. Minun osuudekseni jäi pitää vahtia parvekkeelta kaikista pihalla liikkuvista.

No niin, nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että kuvataan välipalatkin. Huomatkaa omena. Ei terveellisyyden vuoksi, vaan pitämässä viinin kantta paikoillaan.

Sitten aloi puolukoiden puhdistus. Se osoittautui tahmeammaksi hommaksi kuin emäntäni aavistikaan. Aikaa kului, mutta onneksi päivä paistoi. Minä vahtasin herkeämättä, olisiko mukaan eksynyt mustikoita.

Kyllä mustikoita aika ajoin löytyikin. Ja minä sain ne kaikki.

Puolukoista tehtiin vispipuuroa, loput pantiin pakkaseen sellaisenaan.

Viikonloppu on siitä outoa aikaa, että porukkaa on kotona, mutta silti minun on pyydettävä leikkijää paikalle. Onneksi olen ikuinen optimisti. Synkempi tyyppi väsyisi odottamaan. Tässä isäntäni jumppaa, ja minä kyttään, olisiko jo leikin vuoro. Huomatkaa minun luontaisa notkeuteni: takajalat sammakkoasennossa. Se on meille bostoneilla tavanomaista.

Sunnuntaina aurinko oli hetkittäin niin kuumaa, että minä kävelin läähättäen, joka ei ole minulle tavallista, lämmön ystävä kun olen. Minun läähätykseni näyttää katsojasta leveältä naurulta. Kävelyllä näimme ehkä kesän viimeisen kukan, harakankellon.