Syksyn sävyjä

Syksy on tullut. Sen huomaa mm. kipakoista aamuista. Viilenevä sää saa aamutaivaan näyttämään näin kauniilta. Toivottavasti siellä pilven päällä ollaan hereillä, sillä pappa on taas sairaalassa, ja kaipaa erityissuojelua.

Minä täytän tässä kuussa 1½v, mutta olen kaikella tapaa ihan pentu. Hepulikohtauksen aikana annan sohvatyynyille kyytiä, jollei minua häädetä sohvalta pois.

En se ollut minä, se oli Pirkka

Perheessä on urheilullinen merkkitapaus, sillä taloon on ostettu juoksukengät. Isäntäni osti ne itselleen (hei, kuka siellä toisessa päässä oikein nauroi!), mutta myös Simo halusi kokeilla niitä. Simo on kyllä paitsi urheilullinen myös valtavan kilpailuhenkinen. Heti piti päästä osoittamaan, että hän kyllä voittaa isäukkonsa kisakunnossa.

Perjantaina oli emäntäni vuoro viedä ratsuttaret tallille. Maisa oli ohjeistanut äitiään, ettei tämä saisi kiroilla autossa, jottein herkät korvat vioittuisi. Tämä oli kova haaste. Takapenkillä tytöt kävivät leikkiä:"Mitä sä tekisit, jos mä...". Naurunremmakka oli aikamoinen.

Maisa ratsastaa Siirillä

Inka ratsastaa Majalla

Alisa ratsastaa Samilla

Tiukka täti huutelee ohjeita, tämä on kuulemma normaalia ratsastustunnin pitoa

Ratsastustunnin pitäjä neuvoi tyttöjä aluksi varsin opettavaan ja pitkäpinnaiseen sävyyn. Sitten hänen äänensävynsä kiristyi, kun tytöt eivät saaneet poneja toimimaan halutulla tavalla. Ohjauksen sävy oli niin ikävän pisteliäs, että emäntäni oli lähdettävä pois kuuntelemasta. Tytöt palasivat tunnilta kuitenkin vahingoittumattomina.

Ratsastustalli sijaitsee maaseudun syrjäkylällä, joten maisemat ovat metsää ja peltoja. Tien varresta löytyy myös yllättävän epämuodollinen liikennemerkki, katsokaahan tarkemmin kirjoitusta.

Tallilla on monenlaisia eläimiä hevosten ja ponien lisäksi. Lapset ovat kyllä varsin tervehenkisessä miljöössä oppimassa reippautta ja toimeliaisuutta ratsastuksen lisäksi.

Tallikoira Luna

Tallikissojen illallinen tarjoiltiin keittiön lattialta

päkäpää

Alkeiskurssin ratsujako?

Lauantaina meillä oli naapurit illallistamassa. Minä olen ollut juuri äskettäin hoidossa tässä perheessä, joten tunnen kaikki perheenjäsenet hyvin. Tässä 5v Ada hoitaa minua. 3v Noa oli niin kiireinen, ettei häntä millään saatu kuvaan.

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin emäntäni ihastelee luonnon värejä, erityisesti kaikkia vihreän sävyjä. Poikkesimme kävelyllämme tietysti myös metsässä. Kun ensimmäinen hirvikärpänen käveli emäntäni kaulalla, hän halusi lähteä kotia kohti. Minä löysin vielä mustikoita. En tiedä, olivatko ne jo hapantuneita, sillä loppuillan minulle valitettiin taas ilmavaivoista. Olen kuullut sanonnan: "Joka pierua pidättelee, se muutakin salaa". Miten täällä ei kunnioiteta rehellisyyttäni, ihmettelenpähän vain!