Ahneutta ja rakkautta ilmassa

En tiedä, olenko muistanut kertoa teille esimerkkiä ihmisen ahneudesta. Aina puhutaan, kuinka koirat ovat ruoan perään, mutta kyllä ihmisetkin osaavat. Ja jos eivät ruoan, niin herkkujen perään kuitenkin. Isäntänikin huokaisi tässä yhtenä päivänä syöneensä karamelliä niin, että hänen vatsansa on kohta maapallon kokoinen. Miettikää! Sille minäkin jo höristelin korviani.

Minun emäntäni ahneus sai yhtenä päivänä palkkansa. Hän oli siivoamassa keittiössä leivänmuruja pöydältä, kun laittoi hieman suuremman leivänmurun suuhunsa. Osoittautui, ettei se ollut leivänmuru alkuunkaan, vaan minun naksuni! Hahhahhaa! Olisittepa nähneet, millaisen yököttelyn aiheutti ajatus koiranruoasta ihmisen suussa.

Eihän tuossa tietysti ollut pilkalle sijaa, sillä olenhan itsekin herkkujen perään. Tuorekelmun loputtua, jäljelle jäi tavallista kovempi rulla, johon emäntäni piilotti juustosiivun ja viipaleen kalkkunaleikettä. Minun tehtäväkseni jäi paljastaa herkut kovan rullan sisältä. Se onnistui hyvin, mutta jäljelle jäi hitonmoinen sotku, vaikka itse sanonkin.

On muutamia merkkejä, joista huomaa viikonlopun alkaneen. Sellaisia ovat muun muassa lämmin ihminen sohvalla, metsästä noudetut luonnon antimet ja nestemäiset eväät jääkaapissa. 

Nestemäiset eväät kuuluvat ylimatruusille, joka juhlisti vapaata viikonloppua kavereittensa kanssa. Siellä olivat kaljat ja jägermeisterit sulassa sovussa floran ja maidon kanssa jääkaapissa.

Sienimania jatkuu. Emäntäni kantaa nyt kotiin kanttarelleja, tatteja ja viimeisimpänä esiin nousevia suppilovahveroita. Metsästä kotiintuomisina oli myös kupillinen mustikoita. Onhan niiden kulta-aika jo ohi, mutta kyllä niistä vielä piirakan sai aikaiseksi. Tosin niin vetisen, että syömiseen tarvittiin melkein pilli.

Näitä sieniä ei sentään kerätty mukaan.

 Viikonloppuna saatiin sekä rankkasadetta että lämmintä auringonpaistetta. Istuinsuojien alta takapihalta paljastui kotiloita, jotka olivat olleet suojien alla sadetta paossa. Yksi niiden lajitovereista jäi takapihan laudoituksella emäntäni kengän rusentamaksi. Siitä seurasi aikamoista yököttelyä ja puistatusta. Emäntäni ei meinannut saada rusentumisen ääntä pois mielestään.

Oman pihan mehikasvit viihtyvät ruukussa.

On kulunut vuosi siitä, kun isännästäni ja emännästäni tuli pienen Eve Vanessan kummeja. Nyt on vietetty hänen ensimmäiset syntymäpäiväjuhlansa. Eve näytti vähintäänkin hämmästyneeltä, kun juhlakansa lauloi hänelle onnittelulaulun. Jos hän vain osaisi, hän varmasti sanoisi, että laulajien kannattaisi harjoitella vielä runsaasti, ennenkuin 2v-synttärit ensivuonna pidetään. Oli se sensortin sekakuoro.

Smoothiekakku, ei lisättyä sokeria.

Kun tämä kerran on koiran blogi, on minun mainittava, kuinka ihmisten juhlat ovat kamalia meidän koirien kannalta. Evenkin juhlissa taustalla kuului vaimea (ja ajoittain kovempikin) surumielinen ujellus. Se lähti perheen koirasta Bonosta. Sen oli oltava evakossa perheen makuuhuoneessa juhlien ajan. Ja se kun pelkää porttiakin niin.

Minun uudempi rakkaani, pupu, taitaa olla aika hienohelma. Tämä tuli mieleeni siitä, että se on ollut rakkauteni kohteena vasta vähän aikaa, mutta taas se oli tikattavana. Suoraan sanottuna, siltä oli miltei kokonaan pää irti. 

Oli todella tuskallista istua odottamassa sen parsimista. Jokainen neulanisku tuntui kuin piikkinä omassa lihassani. Tältäkö tuntuu isistä synnytyksensä? 

Posti toi kotiimme kiitoskortin kesän suomalais-espanjalaisista häistä. Ihana kuva! Että kuvaan voikin vangita rakkauden ja onnen! Pikkulintu lauloi, että tähän rakkauden pesään on pienokainen tulossa. Niinpä emäntäni oli etsittävä puikot näkyville, ja aloitettava villapuvun teko talvivauvalle.

Rakkautta on ilmassa myös meidän suvussamme. Perhe ilahtui valtavasti, kun sai kuulla lasten serkun Mariannen menneen kihloihin partasuisen Jukan kanssa. He ovat niin sympaattinen ja rakastettava pari! Silloin, kun rakkaus on aitoa, se tuntuu luovan lämpöä kaikkiin lähellä oleviin. Ja rakkaus, sehän on kaiken tämän elämisen tarkoitus. Kaikki me etsimme paikkaa oman kullan lämpimässä kainalossa. Kestävää onnea teille Marianne ja Jukka!