Sairauslomalla

Tämä on kuulemma hyvä vuosi mustikan, sienien ja omenien suhteen. Kaupan laarit ovat täynnä maailmalta tuotuja omenia, vaikka pihanurmikot jäävät puista tippuvien kotimaisten omenien alle. 

Minun suvussani omenoitten asiantuntija oli Eero-papan isä, emäntäni Erkki-pappa. Hänen omenatarhassaan kasvoi 1980-luvulla mitä ihmeellisimmän nimisiä lajikkeita: sokerimiironi, huvitus ja bergius. Erkki-pappa varttoi eri lajikkeiden varsia emäpuuhun niin, että yhdessäkin puussa kasvoi seitsemää erilaista omenaa. Sen parempaan ei pystynyt itse Luojakaan!

Tämän viikon ajan kotimme on toiminut sairastupana. Alkuviikon isäntäni oli sairauslomalla flunssan ja kuumeen vuoksi. Isäntäni oli niin surkeana, ettei emäntäni rohjennut pilailla "miesflunssalla". 

Ilmaisu "miesflunssa" tarkoittaa ihan tavallista vilustumista, johon kuuluu karhea kurkku ja vuotava nenä. Siinä missä naishenkilö hoitaa työn, kodin, lapset ja miehensä flunssan jyllätessä, mieshenkilö valahtaa voimattomaksi, kosteasilmäiseksi ja valittavaksi olennoksi sohvan nurkkaan. Kaikki te, joilla on kotona mies, tunnistatte ehkä tämän taudin.

Ihan kuin isäntäni sairaus ei olisi ollut tarpeeksi, minulle tapahtui kamalia. Annan nyt isäntäni kertoa, kuinka se meni. Isi, kerro lukijoille, mitä tapahtui perjantaina.

"Kesken rauhallisten aamupäiväunien Benin hengitys alkoi vinkua. Se köpötteli vaikean näköisenä ja yritti kakoa kurkkuaan. Päiväkävelyltä palatessamme se kävi matolle mahalleen ja hengitti todella vaikeasti. Se siirtyi matolta parketille ja kellahti kyljelleen lattialle ja hengitti kuin kala kuivalla maalla, aivan paikallaan suu auki pinnallisesti hengittäen. Benin kieli oli sininen ja suun limakalvot oli valkeat, se on merkki hapenpuutteesta. Simo, minä ja Maisa olimme hämmästelemässä Benin huononevaa vointia. Lopulta soitin eläinlääkärille, ja lähdimme Maisan kanssa ajamaan eläinlääkärin vastaanotolle. Olimme niin huolissamme, että minä ajoin ylinopeutta päästäksemme klinikalle pikimmiten. Perillä Benin vointi oli hieman parempi. Eläinlääkäri kuunteli Benin keuhkoja stetoskoopilla, kyseli tapahtuneesta, ja määräsi röntgenkuvan otettavaksi. Beni sai vielä kortisonipiikin pyllyyn laskemaan hengitysteiden turvotusta ja pahoinvointilääkeruiskeen niskaan. Sitten se vielä oksensi kahdesti." 

Koska olin aivastellut ja ryystänyt räkää sisäänpäin (reverse sneezing), sain varmuuden vuoksi nenäpunkkia vastaan lääkityksen sekä jouduin kortisonikuurille hengitysteiden mahdollista tulehdusta laskemaan. Niinpä minä olen nyt virallisesti sairauslomalla. Kortisoni-lääkitys lisää janoa ja nälkää sekä virtsaneritystä. Minulla on viikonlopun aikana ollut poikkeuksellisesti neljä lyhyempää kävelylenkkiä aiemman kolmen pidemmän sijaan.

Minä olen nyt parka.

Sairauslomalla kun olen, kuuluu asiaan makailla sohvalla. Emäntäni kanssa ryhdyimme lauantaina katsomaan dokumenttia koirista. Siinä mm. kerrottiin, kuinka meidät terrierit on jalostettu tappamaan pieniä nisäkkäitä. Tyylinä on, että me terrierit nappaamme jyrsijää niskasta kiinni ja ravistelemme siltä nirrin irti. Juuri tämä on ollut rakkaan pupuni kohtalo. Siis aivan lajityypillistä touhua minulta eikä mitään raakalaismaista ja brutaalia menoa.

Samassa ohjelmassa esiteltiin koirien taitoja ja mahdollisuutta oppia vaikka mitä. Alla olevassa kuvassa on autoa ajava koira. Hän todellakin yletti polkimiin ja rattiin, ihminen tosin vaihtoi vaihteita. Lähtisittekö tähän kyytiin? Tulevaisuudessa robotti ohjaa autoa, ja ihmiset istuvat kädet syissään. Kumpi kuulostaa villimmältä teistä? Kohta perheeni on alettava säästää sekä Simon että minun ajokorttiini.

Ehkä muistatte alkuvuodesta, mikä tapaus se oli perheelle, kun Atte lähti armeijaan. Nyt nämä armeijan vaatteet ovat meillä tällä erää viimeistä kertaa. Aten armeija loppuu tulevalla viikolla. Tähän aikaan mahtuu järjestelmällisyyden opettelua, ikimuistoinen vala-tilaisuus Eero-papan kunnioittaessa tapahtumaa läsnäolollaan ja lukuisat vuorot luolassa Itämeren pinnanalaista elämää ja suomalaisten turvallisuutta vartioiden.

Minä toimin tässä perheessä rauhankyyhkynä. Kun talossa on huohuntavaiheessa oleva teini (alakuvassa), ovia paiskotaan armottomasti. Maisa elää sitä vaihetta, että hänen mukaansa vanhemmat pilaavat hänen elämänsä. 

Kirjailija Mark Twain on kuvannut teinin ajatusmaailman kasvua näin: "Kun olin 14-vuotias, ajattelin että isäni on maailman tyhmin ihminen. 21-vuotiaana sitten ihmettelin, miten paljon hän oli oppinut seitsemässä vuodessa."

Kun aikuinen vanhentuu, hänen kasvonsa tulevat ryppyisiksi. Kun teini kypsyy aikuiseksi, hänen otsalohkonsa poimuttuu. Siihenkin siis tulee ryppyjä. Kuka siis enää kaipaa ryppyvoidetta? Kunhan nyt saataisiin voide, joka siirtää rypyt aikuisten kasvoilta teinien aivoihin. Isäntäväkeni on valmis maksamaan sille, joka tämän ihmevoiteen keksii. Niin kuumottavaa on kuvassa olevan teinin kasvattaminen.

"Kun perheessä on teini, on tärkeää omistaa koira, jotta edes joku on iloinen nähdessään sinut."

Minun teiniaikani oli ihan helppoa. Muutama finni toki tuli leukaan, ja kerran hyppäsin tyttökoiran selkään. Hallitsemattomia siemensyöksyjäkin saattoi esiintyä, mutta sellaistahan elämä ja kasvaminen on.