Äiti pojastaan pappia toivoi...

Tämä viikko alkoi juhlapäivällä, kun perheen nuorimmaisestakin tuli virallisesti teini. Maisa on nyt 13v. Hänen diagnoosinsa on ollut jo jonkin aikaa murrosikä, mutta syntymäpäivä vahvisti diagnoosin numerona. Aikanaan hän sitten putkahtaa ulos teiniputkesta täyttäessään 20v, kuten Atte on juuri tehnyt. Siihen päättyvät lapsuusvuodet tässä talossa.

Maisa-teini on saatu kiinni mm. aamupalan väliin jättämisestä, ja jopa isoveljet ovat häntä siitä kurmottaneet. Se on asia, josta tässä suvussa saa kyllä koko laidallisen valistusta niskaansa. Maisa ei kuitenkaan laihduta, vaan nirsoilee.

Maisa juhli syntymäpäiväänsä paikallisessa Rossossa perheen kera pizzan äärellä. Koska aamupala jäi juuri sinä päivänä syömättä, Atte ehdotti, että Maisa syö koko Rosson menuun kannesta kanteen. 

Lahjaksi Maisa oli saanut jo etukäteen uuden takin. Nyt hän sai vielä eräiden julkkisten mukaan nimettyjä hiustenhoitotuotteita, ja vaikutti onnelliselta.

Illalla isäntäni teki hänelle syntymäpäiväkakun. Ja katsokaapa, millaisen! Isäntäni voisi lisätä ansioluetteloonsa kuvakavalkaadin tekemistään kakuista, ovat ne niin näyttäviä. Joku työkavereista olikin ehdottanut hänelle kondiittorin uraa.

Ja mitä työuriin tulee, Atte on aloittanut tällä viikolla työn Prismassa. Aluksi ohjelmassa oli perehdytystä, kunnes sitten alkoi työskentely hyllyjä täyttäen ja kassatoimintoja opetellen.

Tästä tuli emännälleni mieleen ammattikeskustelu Aten kanssa hänen ollessaan alakoululainen. Äiti sanoi silloin Atelle, että toivoo hänen pojistaan tulevan toisesta papin ja toisesta gynekologin. Papin ammatti oli Atelle tuttu, mutta tuo toinen nimike ei. Atte kysyi, mikä gynekologi on. Emäntäni oli vastannut, että se on naisten pyllylääkäri. Atte vakavoitui, ja totesi, että tämän toiveen voipi unohtaa. Luulen, että se mielipide on hänellä edelleen voimassa...

Tästä pyllylääkäristä aasinsiltana emäntäni työjuttuihin. Tällä viikolla loppui lisäkoulutus, jonka jälkeen emäntäni on oikeutettu suorittamaan synnytyksen jälkitarkastuksen tavallisen alatiesynnytyksen jälkeen. Tämän lähemmäs pyllylääkärin työtä hänen taidoillaan ei voi päästä. 

Muistoksi jälkitarkastuskoulutuksesta isäntäni teki lievästi pakotettuna pienet kukkarot, joihin emäntäni laittoi kahviautomaattiin sopivia 20s kolikoita. Päällinen on aitoa minkkiä, sisällä hehkuva väri. Nämä annettiin sitten emäntäni työkavereille muistoksi. He kutsuvat itseään nyt Pipari-Pirkoiksi.

Kahviraha-pussy, vai miten se kirjoitetaankaan.

Syksy vaihtuu talveksi, kellojakin siirrettiin. Sinnitelkäämme seuraavat kuukaudet pimeydessä ja koleudessa. Ehkä sitten kuulemme taas linnunlaulua, joka on lupaus kevään tulosta. Nyt on kaikki niin hiljaista ulkona, luonto on taipunut talven edessä ja linnutkin vaienneet. Sytytetään nyt kynttilä, pyhäinpäiväkin on ensi viikolla.

Pellet, ei naurata enää!

Tämä viikko alkoi nimipäivien merkeissä, ja emäntäni haluaakin kiittää kaikkia häntä muistaneita. Minun nimipäiväni on huomioitu tässä talossa vasta yhden kerran, mutta se onkin Simon syntymäpäivää seuraavana päivänä aivan joulun alla. Maisa taas on saanut nimensä kalenteriin vasta muutama vuosi sitten. No nimipäivistä viis, sillä huomenna on Maisan syntymäpäivä!

Tällä viikolla saimme kirjan, jonka päätähtenä oli isäntäparini kummitytär Eve. Kylläpä kummien onkin mukava selailla sivuja, ja nähdä vuoden aikana tapahtunut muutos tässäkin ihmislapsessa. Nyt tämäkin tytön on nähty kulkevan jo kahdella jalalla.

Niinhän sitä sanotaan, että kehitys kehittyy. Vielä viime vuosikymmenellä täytettiin sellaisia vauvakirjoja kuin tuossa alla. Nyt ne tuntuvat jo ihan antiikkisilta. Emäntäni huikkasi tuossa sivussa, että hän muistaa, miten filmi viriteltiin kameran sisään ja salamavalokuutio käännähti uutta kuvaa varten. Lukijoissani on sen ajan ihmisiä, että kohta joku mainitsee kankaan, jonka alle kuvaaja meni piiloon kuvan ottaakseen. Hihhii, no ehkei sentään, älkää nyt rouvat vaan pahastuko.

Tämä blogi on tavallaan minun vauvakirjani, ja onhan tällainenkin aika modernia. Olisi ollut söpöä säästää minullekin leluja vauva-ajalta, mutta ikävä kyllä olen saattanut ne roskiskuntoon, eikä mitään säästettävää ole enää. Kuvassa näkyvä pikkunalle oli ensimmäinen leluni. Sekin oli oikeasti avaimenperä. Niin pieni minä olin 2.5v sitten.

Minä ja nalle lähekkäin

Kamalia asioita tapahtuu maailmalla ja Suomessakin. Ihmiset ovat saaneet päähänsä pelotella toisiaan klovni-naamareilla. Se, minkä piti alun perin olla iloittelua, onkin muuttunut kammottavaksi.

Meillä tämä näkyy nyt niin vakavana, että Maisa on kieltäytynyt viemästä minua ulos aamulla tai illalla, silloin kun on jo pimeää. Tämä on hänelle aivan todellista pelkoa, eikä mitään jekkuilua. Samanlaiseen paniikkiin hän menee, kun huoneesta löytyy hämähäkki. Hän on jo ilmoittanut, ettei lähde Halloweenina ulos koko päivänä, kouluunkaan. Perheeni on aivan äimänä. Mitähän tästäkin tulee.

Toinen viikon juhlahetkistä oli isäntäväkeni 22. hääpäivä. He lähtivät juhlimaan sitä pääkaupunkiin, yöpyivät hotellissa ja illallistivat ravintolassa.

Hotellista oli merinäköala, joka kuulostaa lumoavammalta kuin oikeasti olikaan. Yleisesti ottaen merta kuvaillaan siniseksi tai turkoosiksi, mutta suomalainen meri on kyllä harmaa ja julmannäköinen. Mutta sepä heijastaakin suomalaista taivasta, jota voisi kuvailla aikuiselokuvan nimellä Fifty shades of grey.

Hieman omia eväitä aluksi, olkaa hyvä.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta

Isäntäväkeni ollessa pois minä järjestin teineille meininkiä kotona. Oksentelin useamman kerran, liukastuin omaan yrjööni enkä meinannut saada henkeä. Simo vei minut suihkuun, ja minusta pyyhkeellä kuivaaminen oli leikkiin kutsu. Simon mielestä ei ollut. Niin isoja he kuitenkin ovat, etteivät soitelleet isäntäväelleni minun jekuistani.

Isäntäni meni hotellista suoraan töihin, ja emäntäni palasi kotiin. Nuuskutin laukkuja ja kenkiä pitkään ja hartaasti. Niissä tuoksui vienosti Helsinki ja iso maailma.

Jaa-a, ei se auta kuin jumpata itsensä vetreäksi seuraavaa viikkoa varten. Maanantain emäntäni on vielä kotona, mutta sitten karu totuus taas paljastuu. Attekin lähtee Prismaan töihin, ja minun on jääminen luuta kaluamaan. Sananmukaisesti.

Haarakoira vahtii laumaa

Perheen juhlaviikot jatkuvat, tällä viikolla juhlittiin isäntääni. Vaikka juhla osui arkipäivälle, pöytä katettiin ja kuohuviini avattiin. Totuuden nimissä on sanottava, että hän itse osti kuitenkin sen viinin. Emäntäni toi sentään ruusuja ja väsäsi nopeasti kakunkaltaisen työpäivän jälkeen.

Kakun pohjaksi otettiin valmis marenkilevy. Sen päälle keitettiin sitruunoista kiisseli ja lisättiin kermavaahtoon mascarpone-juustoa. Kun päälle pilkottiin vielä sharonia ja ruipittiin sulatettua suklaata, saatiin aikaiseksi ihan uskottava kakku, jota kutsutaan nimellä Pavlova.

"Sun ruususi punaiset mä laitoin hopeamaljahan", vaikka ei meillä kyllä hopeamaljaa ole.

Menneellä viikolla isäntäni herätyskello on soinut pian neljän jälkeen. Hän on kiirehtinyt töihin, jotta asiakkaille riittäisi aina uutta ja jännittävää ostettavaa Keltaisen Haamun -päivinä.

Viikonloppuna halusin sitten pitää hänestä kiinni kaksin tassuin. Makasin haarakoirana ja yritin saada hänet pysymään aloillaan.

Lauantain vielä onnistuin, mutta sunnuntaina hän teki taas lähtöä töihin. Jäin katselemaan anelevin silmin hänen jälkeensä, mutta hän lähti siltikin. Aika kova tyyppi.

Heittäydyin epätoivoisena Maisan käsivarsille, "Maisa, hoida minua". Hän kuuli pelkkiä haikeita kurkkuääniä, ja otti tuskani kepeästi. Kepeää tuskani ei kuitenkaan ollut. En kestä sitä, että lauma hajoilee.

Iltapäivällä emäntäni vei minut metsään, jotta kaipuuni lievenisi. Hän sijoitteli metsänpohjaan naksuja, joita minun tuli sitten etsiä. 

"Kuka haukkuu!"

Kaiken etsinnän ja nuuskuttelun lopuksi minulle tuli pahoinvointia. Minä jumitin kävelyä ja söin heinää tienpientareelta. Emäntäni näki, miten suuta louskuttamalla muodostin vaahtoa, jota sitten nielin heinien kanssa. Lopulta sain mahaani suuren määrän vaahtoa ja heinää, jotka sitten ylenannoin railakkaasti pientareelle. Mukana oli paljon kuivuneita syksyn lehtiä. Vaikuttaa siltä, että minun ei kannattaisi napsia lehtiä sillä innolla, kuin olen viimeaikoina tehnyt.

Kotona minä asetuin vaistonvaraisesti paperille, jonka emäntäni otti esiin mahdollista lisäyrjöä ajatellen. Mitään ei lopulta tullut, ja pystyin rentoutumaan.

Kun paperi kuitenkin oli tuotu lattialle, kannoin oman leopardini sijaistamaan minua paperin päälle, ja siirryin itse nojatuoliin kuorsaamaan.

Liekö johtunut pahoinvointini lehdensyönnistä vai metsänpohjan nuuskimisesta, niin hyvä mieli minulle kuitenkin metsäreissusta jäi. Tiedättehän: "Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston". Tämän laulun olen luikauttanut aiemminkin.

Juhlaviikot jatkuvat seuraavallakin viikolla. Luvassa on yksi nimipäivä ja viikonloppuna hääpäivä. Hääpäivän viettämiseen minä en kuulemma liity millään lailla. Aika tympeää, sanon minä.

Entisiä ja nykyisiä poika

Juhlakuukausi on alkanut. Lokakuussa perheelläni on kolmet syntymäpäivät, yhdet nimipäivät ja hääpäivä. Juhlakauden aloitti Atte täyttämällä 20v. Aiemmin kerroin hänen työkuvioistaan, mutta ne osoittautuivat myöhemmin mutkallisemmiksi kuin oltiin luultu. Menneellä viikolla hän on ollut työhaastattelussa Prismassa ja menee huomenna vielä Alkon haastatteluun.

Isäntäni teki valuvan kakun, joka ei juurikaan valunut.

Lauantaiaamuna ei tuntunut viikonlopulta ollenkaan, sillä perheen aikuiset lähtivät molemmat töihin. Minä olin ihan epäuskoinen siitä, eivätkö he tunne kalenteria, mutta niin he vain lähtivät. Ei auttanut, vaikka toin leluja jalkojenjuureen. Eivät he palanneet vielä työpäivän loputtuakaan. Myöhemmin illalla sain kuulla, missä he olivat olleet.

Isäntäväkeni meni iltakylään viimekesäisen hääparin luokse. Ehkä muistatte perheen, jossa on rouva on Lapista ja mies Espanjasta. Tunnelmallisen illan aikana he tarjosivat espanjalaisia tapaksia, viiniä ja kahvin kanssa suklaamoussekakkua. Livoin huuliani isäntäväen kertoessa ihanista tarjoiluista.

Vierailun aikana kävi selväksi, että perheen pienokainen on syntymässä tuota pikaa, niin pulskassa kunnossa rouva oli! Emäntäni hiipi yläkertaan, ja siellä olikin vauvaa varten jo hoitopöytä odottamassa. Mahtaa siinä vauvasta tulla söpöläinen.

Kotona minä otin isäntäparini sydämellisesti vastaan. Vaikka olin jo yöunillani sohvalla, nousin vilkkaasti leikkimään ja härveltämään. Minä olin niin kaivannut heitä!

Sunnuntaiaamuna kaikki oli taas niin hyvin, kuin vain viikonloppuna voi olla. Aamukahvia juotiin sohvalla, ja minä olin tietysti haarakoirana, se on meille bostoneille luontaista. Haarakoirana ollessani voin olla varma, että minun ihmiseni pysyy paikallaan minua varten.

Myöhemmin sunnuntaina aloimme laittaa pihaa ja parveketta talvikuntoon. Kalusteita vietiin pihavarastoon ja kesäkukkia laitettiin roskikseen. Minä olin tietysti piällysmiehenä paikalla.

Pihalla oli tippuneita lehtiä, joita minä söin kuin karkkeja. Ei auttanut ihmisten huutelu, sillä minä olin jekkulilla tuulella. Minua uhkailtiin sisälle joutumisella, jollen lopettaisi. Vaarana näet oli, että oksentaisin sisälle sulamattomia lehtiä myöhemmin.

Illalla ruoanlaiton jälkeen minä sain kasarin nuoltavakseni. Tällaiset asiat on tehtävä isännältäni salassa, sillä häntä moinen ällöttää. Olin niin ruoanhimoinen, että syöksyin nuolemaan. Vasta kun olin lopettanut, huomasin, että kasari oli valtavan pelottava. Sitten minä havahduin ja aloin räksyttää sille. Emäntäni torui minua, ja niin kasari hävisi tiskiin.

Isäntäni on kirjautunut nettiin sukututkimussivulle. Hänellä on ollut entuudestaan melko niukasti tietoa esim. vanhempiensa isovanhemmista, eivätkä nämä itsekään ole osanneet kertoa edes isovanhempiensa nimiä. Nyt on netin kautta löytynyt edesmenneen Manu-papan äidin vanhemmat. Ihan hullua ajatella, että meidänkin perheen teineissä virtaa 1/32 isä-Adolfia ja 1/16 Saimi-tytärtä.

Hullua tämä netin maailma! Minäkin olen etsinyt kuvaa isästäni, mutta en ole onnistunut. Tämä johtuu ehkä siitä, että minun isäni on ollut tunnetusti aikamoinen häntäheikki, kun sai pentueita useamman nartun kanssa samana vuonna. Ja kyllä tuolle Adolfillekin oli pesuetta kertynyt...

Isä

Tytär

Tyttärenpoika

Hullu viikko on taas alkamassa. Isäntäni kello on soimassa aamuisin 04:15. Eläinmaailmassa alkavat samanaikaisesti haukutut päivät. Olemmeko ehkä matkineet hieman ihmisiä tässä mainoskamppanjassa, mene ja tiedä...

Sunnuntain ilta pimenee, sauna on lämmin. Näin alkaa valmistautuminen uuteen viikkoon. Kuulemiin!