Entisiä ja nykyisiä poika

Juhlakuukausi on alkanut. Lokakuussa perheelläni on kolmet syntymäpäivät, yhdet nimipäivät ja hääpäivä. Juhlakauden aloitti Atte täyttämällä 20v. Aiemmin kerroin hänen työkuvioistaan, mutta ne osoittautuivat myöhemmin mutkallisemmiksi kuin oltiin luultu. Menneellä viikolla hän on ollut työhaastattelussa Prismassa ja menee huomenna vielä Alkon haastatteluun.

Isäntäni teki valuvan kakun, joka ei juurikaan valunut.

Lauantaiaamuna ei tuntunut viikonlopulta ollenkaan, sillä perheen aikuiset lähtivät molemmat töihin. Minä olin ihan epäuskoinen siitä, eivätkö he tunne kalenteria, mutta niin he vain lähtivät. Ei auttanut, vaikka toin leluja jalkojenjuureen. Eivät he palanneet vielä työpäivän loputtuakaan. Myöhemmin illalla sain kuulla, missä he olivat olleet.

Isäntäväkeni meni iltakylään viimekesäisen hääparin luokse. Ehkä muistatte perheen, jossa on rouva on Lapista ja mies Espanjasta. Tunnelmallisen illan aikana he tarjosivat espanjalaisia tapaksia, viiniä ja kahvin kanssa suklaamoussekakkua. Livoin huuliani isäntäväen kertoessa ihanista tarjoiluista.

Vierailun aikana kävi selväksi, että perheen pienokainen on syntymässä tuota pikaa, niin pulskassa kunnossa rouva oli! Emäntäni hiipi yläkertaan, ja siellä olikin vauvaa varten jo hoitopöytä odottamassa. Mahtaa siinä vauvasta tulla söpöläinen.

Kotona minä otin isäntäparini sydämellisesti vastaan. Vaikka olin jo yöunillani sohvalla, nousin vilkkaasti leikkimään ja härveltämään. Minä olin niin kaivannut heitä!

Sunnuntaiaamuna kaikki oli taas niin hyvin, kuin vain viikonloppuna voi olla. Aamukahvia juotiin sohvalla, ja minä olin tietysti haarakoirana, se on meille bostoneille luontaista. Haarakoirana ollessani voin olla varma, että minun ihmiseni pysyy paikallaan minua varten.

Myöhemmin sunnuntaina aloimme laittaa pihaa ja parveketta talvikuntoon. Kalusteita vietiin pihavarastoon ja kesäkukkia laitettiin roskikseen. Minä olin tietysti piällysmiehenä paikalla.

Pihalla oli tippuneita lehtiä, joita minä söin kuin karkkeja. Ei auttanut ihmisten huutelu, sillä minä olin jekkulilla tuulella. Minua uhkailtiin sisälle joutumisella, jollen lopettaisi. Vaarana näet oli, että oksentaisin sisälle sulamattomia lehtiä myöhemmin.

Illalla ruoanlaiton jälkeen minä sain kasarin nuoltavakseni. Tällaiset asiat on tehtävä isännältäni salassa, sillä häntä moinen ällöttää. Olin niin ruoanhimoinen, että syöksyin nuolemaan. Vasta kun olin lopettanut, huomasin, että kasari oli valtavan pelottava. Sitten minä havahduin ja aloin räksyttää sille. Emäntäni torui minua, ja niin kasari hävisi tiskiin.

Isäntäni on kirjautunut nettiin sukututkimussivulle. Hänellä on ollut entuudestaan melko niukasti tietoa esim. vanhempiensa isovanhemmista, eivätkä nämä itsekään ole osanneet kertoa edes isovanhempiensa nimiä. Nyt on netin kautta löytynyt edesmenneen Manu-papan äidin vanhemmat. Ihan hullua ajatella, että meidänkin perheen teineissä virtaa 1/32 isä-Adolfia ja 1/16 Saimi-tytärtä.

Hullua tämä netin maailma! Minäkin olen etsinyt kuvaa isästäni, mutta en ole onnistunut. Tämä johtuu ehkä siitä, että minun isäni on ollut tunnetusti aikamoinen häntäheikki, kun sai pentueita useamman nartun kanssa samana vuonna. Ja kyllä tuolle Adolfillekin oli pesuetta kertynyt...

Isä

Tytär

Tyttärenpoika

Hullu viikko on taas alkamassa. Isäntäni kello on soimassa aamuisin 04:15. Eläinmaailmassa alkavat samanaikaisesti haukutut päivät. Olemmeko ehkä matkineet hieman ihmisiä tässä mainoskamppanjassa, mene ja tiedä...

Sunnuntain ilta pimenee, sauna on lämmin. Näin alkaa valmistautuminen uuteen viikkoon. Kuulemiin!