Lunta tulvillaan on raikas talvisää

Monena vuonna talvea on saatu odottaa jouluun tai jopa seuraavan vuoden puolelle. Tällä viikolla se kuitenkin tuli meille, nimittäin talvi ja lumi. Vuosittain talvi yllättää autoilijat, ja peltiä ruttaantuu. Meillä oli kuitenkin asiallisesti talvirenkaat alla päivää ennen lumentuloa.

Talvi yllätti kuitenkin puutarhurin. Verililjapuu näytti hieman yllättyneeltä saatuaan lunta ruukkuunsa. Puutarhalehdistä olemme nähneet, kuinka tämäkin kasvi talvehtii englantilaisissa puutarhoissa, mutta Suomessa sitä odottaa luminen kohtalo ja varma paleltuminen. Ja miten hiivatissa sen enää saa ruukusta pois? Pakkanen tulee rikkomaan ruukun.

Verililjapuumme loistossaan kesällä, pelargoniat juurellaan

Vaikka isäntäparini ei ole talvi-ihmisiä ollenkaan, sai lumen tulo aikaan joulu-reaktion. Emäntäni vitsaili kaupassa, että tekisipä mieli jo tehdä joulutorttuja. Vielä samana iltana kotona leijaili glögin tuoksu ja perhe odotteli luumuhillon jäähtymistä. Ei tässä nyt ihan tonttulakkeja kaivettu esiin, mutta pieni makuannos joulusta kuitenkin.

Viikonloppuna molemmat perheen aikuisista olivat viikonloppuvapaalla. Se on juhlallinen hetki perheessäni, sillä kummallakin on myös lauantaivuoroja. Vapaata viikonloppua juhlistetaan juomalla aamukahvit sohvalla ja katsomalla joku pitkä elokuva. Minulle se on tietysti pelkkää auvoa. 

Sitten, kun auvoa on kestänyt pari tuntia, on minun mielestäni aika kääntää katseet taas minuun. Ja jos se ei tapahdu hienovaraisista vihjauksista, on minun ryhdyttävä astetta härskimmäksi. Ja sitten huomio on taas minussa.

Viikonlopun kunniaksi meillä yritetään laittaa hieman juhlavampaa ruokaa. Jos arkena tarjolla onkin sosekeittoa ja laatikkoruokia, laitetaan viikonloppuna lihaa, kastiketta ja viiniä myös. Tämän viikonlopun herkku oli porkkanakakku. Se oli oikein onnistunut. Kokeilkaapa te muutkin!

Lauantaina oli pyhäinpäivä. Vielä vuosi sitten ei olisi arvannut, että pöydällämme olisi nyt kaksi kuvaa. Suvun miesvahvuuden suhteen tämä on ollut menetysten vuosi. "Kiitävi aika,vierähtävät vuodet", mutta miespolvet eivät jää unholaan tässä tapauksessa. Jos näitä miehiä ei olisi ollut, ei yksikään perheeni ihmisistä olisi syntynyt. Merkkihenkilöitä siis, kaikella tapaa. 

Sanotaan, että ihminen elää niin kauan, kuin elää viimeinen ihminen, joka hänet muistaa. On siis elossa olevien ihmisten tehtävä pitää edesmenneiden muistoa yllä. Ja on elossa olevilla toinenkin tehtävä: Elävät eläköön!