Vuosi 2016

Vuosi 2016 on nyt historiaa, ja on aika tehdä katselmus menneeseen vuoteen minun ja perheeni kannalta. Tervetuloa mukaan perheeni aikamatkalle.

Tammikuussa perheen esikoinen aloitti armeijan, ja se oli merkkitapaus perheelle, mutta erityisesti Eero-papalle, joka jatkoi ystävyyttä omien armeijakavereittensa kanssa vielä 50v palveluksen jälkeenkin. Mummi ja pappa tulivat valatilaisuuteen, ja Atte pääsi esittelemään nykyarmeijan meninkejä. Eikä niin kovin moni asia ollut sittenkään muuttunut.

Armeijan aikana saunaamme muodostettiin parturi, kun isäntäni keritsi Aten kutreja. Niinpä saatiin aikaiseksi kolmen millin kampaus, joka ei juuri tuulessa hulmunnut.

Talvilomaa vietimme perinteisesti Kesäkaupungissa mummien herkkupatojen äärellä. Muistelimme menneitä aikoja, kun kaivoimme esiin historiallisen VHS-kasetin videonauhuriin työnnettäväksi. Aiheena olivat 21v aiemmin olleet isäntäparini häät ja siellä esiintynyt pumpuli-mamma. Ilman videointia tämäkin esiäiti olisi ollut pelkkä taruolento perheen lapsille.

Pääsiäisenä meillä oli harvinaisia pieniä vieraita. Nämä pienokaiset ovat meidän lastemme pikkuserkkuja, suoraan alenevassa polvessa pumpuli-mammasta niinkuin oma perheenikin. 

Erin 3.5v

Eve 6kk

Isäntäparini odotti kevättä hartaasti, ja niin se viimein tuli. Kukkapenkistä työntyi tulppaaneja, narsisseja ja lumikelloja.

Sireenipuut puhkesivat kukkaan. Kaikki oli ihanan vihreää ja lupaavan tuoretta.

Keväällä minuun iski eroahdistus, ja päädyin raatelemaan eteisen ovenkarmit. En tiedä, mikä piru minuun iski, mutta en saanut pidäteltyä itseäni ollenkaan. Isäntäväkeni oli epätoissaan. Minulle hankittiin aikuisen käsivarren paksuinen puruluu, ja kohta tuskani alkoi kanavoitua siihen. Ovenkarmit eivät kuitenkaan enää koskaan toipuneet entiselleen. Kerron tämän teille häpeää uhmaten.

Kesäkuun 15. oli Eero-papan elämän viimeinen päivä. Tuota päivää oli tiedetty pelätä vuosien ajan, ja nyt se oli lopulta totta. Samana iltana kotimme edustalle muodostui pystysuora sateenkaari suoraan taivaaseen. Emäntäni katseli sitä parvekkeella Maisan kanssa, ja he totesivat, että se taitaa olla papan silta taivaaseen.

15.6.16

Mummin koti täyttyi kukista. Sitä jatkui vielä pitkään hautajaisten jälkeenkin. Hautajaisia seuraavana päivänä Riitta-mummi täytti pyöreitä vuosia. Nostimme maljan hänelle perhepiirissä, ja emäntäni totesi "elävät eläköön".

Alkukesä oli sateinen. Aika synkältä tuntui katsella Marssitien parvekkeelta Saimaalle sitä näkymää, jota pappa ei enää ollut katselemassa lempituolistaan. Ilma oli niinkuin mielemme.

Kesään mahtui myös mukavia hetkiä. Isäntäpari sai osallistua kaksiin häihin. Kesän ensimmäiset häät olivat Kesäkaupungissa, ilma oli järisyttävän kuuma ja hääpari nuori ja suloinen.

Erja-täti oli tuonut perheelleni raparperin, joka istutettiin ruukkuun. Siitä kasvoi henkilökohtainen palmuni, jonka katveesta seurailin maailman menoa kotikulmillani.

Iltanäkymä Saimaalta

Kesä tuotti perheeseeni ennätyssadon kirsikkaa. Siitä tehtiin mm. likööriä, jota sitten jouluna nautittiin mummien kanssa. Siinä se nyt tekeillä. Resepti ei päätä huimaa: kirsikoita, sokeria ja vodkaa.

Loppukesästä isäntäparini matkusti Keski-Suomeen osallistuakseen kesän toisiin häihin. Tällä kertaa hääpari oli kypsä ja kansainvälinen. Niin tunnelmalliset häät suomalaisessa maalaismiljöössä. Tähän perheeseen syntyi loppuvuodesta suloinen tytär.

Syksyllä emäntäni uusi työpiste avautui näyttävästi. Asiaa oli huomioitu lehdissä ja televisiossakin. Myös kummityttö-Eve vieraili avajaisissa itseoikeutetusti, onhan hän kyseisen paikan asiakaskin.

Syksyllä luonto näytti näin idylliseltä Saimaalla.

Kummityttö-Eve täytti vuoden, uskomatonta. Nyt hän kävelee topakasti kahdella jalalla ja matkii isosiskoaan kaikessa.

Myös oman pesueen lapset viettivät syntymäpäiviään syksyllä. Atte vapautui armeijasta ja aloitti työt paikallisessa Prismassa. Hän jatkaa siis osuuskauppauraa Riitta-mummin viitoittamalla tiellä.

20v

13v

17v

 Joulua vietettiin meillä ensimmäistä kertaa tällä kokoonpanolla. Me saimme molemmat mummit vieraksemme. Unohtumatonta!

Sitten vuosi 2016 tuli loppuunsa. Ihmiset juhlivat ilotulituksia räjäyttelemällä. Minulle se oli ihan kamalaa, minä todella pelkäsin. Kuljin isäntäparini perässä, nuolin heidän kinttujaan ja läähätin kuuluvasti. Olin aika varma, että maailmanloppu oli tullut.

Viimein pommitukset loppuivat, taivas kirkastui ja uusi vuosi 2017 valkeni kirkkaana ja rauhallisena. Me selvisimme sittenkin.

Rakkaat lukijani ympäri Suomen. Toivotan teille kaikille ihanaa uutta vuotta. Täyttyköön se onnella, terveydellä, rakkaudella ja myötätunnolla. Kauas kaikotkoon luopuminen, kuolema ja surumieli. Minä haluan uskoa hyvään. Me koirat elämme hetkessä, ottakaa te ihmiset opiksenne siitä. 

Parhain terveisin,
uskollinen hurttanne, Beni