2/26/2017

Lomalle lomps!



Talvilomalle lähtö tapahtui letkeissä merkeissä. Aiemmin lähtö on hermostuttanut kaikkia perheessä, ja auto on ollut täynnä keskenään riitautuneita ihmisiä. Niin vaan perheemme on kasvanut sen kaikkein kiukkuisimman vaiheen yli. Vai oliko tämä vain unta...


Kotona vallitsi likainen loskakeli, mutta Kesäkaupungissa hohti valkea hanki. Välillä pyrytti, välillä oli ilmassa suhnua, mutta myös talviaurinko näyttäytyi. Kyllä se vaan tuntui ilahduttavan ihmisiä.

Perintökohde, parkkipaikka numero 25.

Kun emäntäni on nyt perijätär, halusi hän tarkistaa tiluksensa. Hän halusi ikuistaa kameralla hämmästyttävimmän kohteen, josta hänen on maksettava perintöveroa. Se on parkkipaikka Saimaan rannalla. Siinä onkin kadehdittavaa.


Nykyaika on kyllä ihmeellistä. Vaikka mummit eivät olleet paikalla Simon vanhojen tansseissa, niin ohjelma saatiin näkyviin you tubesta. Ja voi sitä ihastelun määrää. Meidän Simo on tuolla!


Minä kuljin loman aikana isäntäparini mukana, ja nukuin siellä, missä hekin nukkuivat. Aluksi minä olin hieman epävarma vieraista nurkista. Valojen sammuttua hiippailin hyvin varovaisin askelin emäntäni jalkopäähän nukkumaan. Ajoittain hänen jalkansa puutuivat, ja hän kippasi minut peitollaan pois pedistään. 

Vieraat äänet huolestuttivat minua, ja päätinkin reagoida kaikkiin rapinoihin. Niinpä haukuin kovaäänisesti sekä öiset vessaanmenijät että postinkantajankin. Mahtoi hän säikähtää, ainakin nukkujat säikähtivät. Kuvitelkaa yössä ääni: "BOUOUOUOU".


Toisessa mummolassa otin tehtäväkseni ihastuttaa Tarja-tädin. Hän on kartellut minua, sillä kertoo olevansa allerginen eläimille. Aiemmin emme ole juurikaan olleet yhtä aikaa talossa. Kun hän tuli, asetuin alun tutustumisen jälkeen hänen polvitaipeeseensa nukkumaan, ja nostin lörppähuuleni hänen jalkansa päälle. Minusta tuntuu, että tein pienen mutta lähtemättömän vaikutuksen hänen sydämeensä. Eikä allergiaoireitakaan tullut. Näin minä teen taikojani...


Maisa osti minulle uuden lelun lomalla.
 Sitten oli aika lähteä kotiin. Uskokaa pois, että kasseja oli paljon. Minullakin oli reppu omille tavaroilleni, muttei minun sentään tarvinnut sitä itse selässä kantaa. Ja oma petikin oli mukana.



Kotimatkalla ajokeli vaihteli monesti. Mielessä oli Atte, joka porukoineen oli ajamassa seuraavana päivänä miltei koko Suomen halki Rukalta kotiin. Liikenteessä tuli mieleen toive, ettei Aten autoseurue vaan kohtaisi ketään itsemurha-autoilijaa. Niin hyvin ei onnistanut kahta nuorta mopoautoilijaa lomaviikollamme.




Kuluneen viikon aikana on rotukaverini Lennu pitänyt bostoninterrierit otsikoissa. Maailmalla on levinnyt monenmoista juttua, joissa on kehuttu Lennua ja hänen kykyään varastaa huomio. Hyvä Lennu, pidetään boston-lippu korkealla!

Lennu tarkistaa kinkun.

Lomaviikon aikana oli Simolle tullut postia. Juuri, kun yksi mies saatiin armeijasta kotiin, ovat he jo haluamassa meiltä seuraavaa. Puolustusvoimille ei tunnu riittävän mikään!


Raskaan loman jälkeen on rentoutumisen vuoro. Lomaviikon molemmin puolin vietimme viikonlopun kotona. Lauantai oli tyhmä päivä, sillä aikuiset tekivät kotiin suursiivouksen, eikä minulle riittänyt huomiota ollenkaan. Nyt on koti siivottu, tohvelit kattoa kohti.


2/19/2017

Kuolemisella on hinta



Tällä viikolla saapui verotoimistosta lappu, jota oli odotettu pelonsekaisin tuntein. Se oli perintövero. Saimme huomata, että kuolemisella on oikeasti hinta, ja siinä on neljä numeroa.

Kuolemisen hinta hätkähdytti emäntäni, sai isäntäni päivittelemään ja Riitta-mummin kiroilemaan. Ei ole tarpeen kysyä, mihin perheeni menee kesälomallaan matkalle. Jäljellä jäävillä rahoilla pääsee korkeintaan itärajalle tai perintöverotoimistoon. 

Eläessään Eero-pappa opetti hyvän tavan suhtautua laskuihin. Kun lasku tuli, piti miettiä, mitä oli sillä rahalla saanut, esim. sähköä tai puhelinaikaa. Tällä kertaa jäi kuitenkin epäselväksi, mistä emäntäni nyt maksaa.


Jotta emme vaipuisi synkkyyteen, on perheessä nuorukaisia, joiden elämän seuraaminen vie ajatuksia eteenpäin. Simo vietti tällä kertaa vanhojen päivää. Frakki oli varattu jo puolta vuotta aiemmin, nyt se noudettiin kotiin ja nuorimies suittiin valmiiksi.


Ennen tanssiesitystä emäntäni meni odottamaan juhlan alkua kummityttönsä kotiin. Siellä olikin suhinaa, kun päiväkotilaiset palasivat kotiin. Eve on pian 1½-vuotias neiti, joka on sopeutunut päiväkodin arkeen hyvin. Keitonsyöntikin sujui hyvin, kun maissinsiemet poimi pinsettiotteella.


Perheen isosisko Erin on prinsessaiässä, ja kuoriutui välittömästi päiväkotivaatteistaan ja puki päälle siviilit eli Elsan puvun elokuvasta Frozen. Tämä olikin emännälleni hyvää lämmittelyä ennen tansseja. Tuntui hauskalta kertoa Erinille, että pian oli alkamassa juhlat, joissa tanssi paljon prinsessoja, ja Simo on siellä prinssinä. Prinsessat eivät siis olekaan pelkkää elokuvaa.



Lukiossa oli oikea orkesteri soittamassa. Heiltä sujuivat juhlavasti marssit, tangot, wienervalssi ja perinnetanssi kikapoo. Varmasti kaikki aikanaan vanhojentansseihin osallistuneista muistavat sen sävelen.


Sitten alkoi kuulua Prinsessa ruususen häämarssi, ja valtava määrä kaunottaria juhlamekoissaan ja komeita nuoria miehiä valkoisissa hansikkaissaan marssi juhlavasti sisään. On nykyaikaa, että juhlatanssit näkee kokonaisuudessaan you tubessa. Tämä sinullekin vinkiksi, Erin, jos prinsessanälkä iskee...

Sitten tapahtui se, mitä teinit kammoavat: itkuryöpsähdys. Sekä isäntäni että emäntäni nieleskelivät tarmokkaasti suolaisia kyyneleitä, joita tyrskyi Imatrankosken lailla heidän silmiinsä ja ne saivat kurkun tuntumaan paksulta ja turvonneelta. Tanssijat eivät olisikaan tätä näytelmää huomanneet, mutta isäntäparini oli keskityttävä, jotteivat saattaisi mukana olevaa Maisaa noloon tilanteeseen. Ei ole mitään vaarallisempaa kuin nolostettu ja julkisesti nolattu 13v.


Voisi hyvin kysyä, mitä itkemistä siinä on, kun on hienot juhlat sielmien edessä. Isäntäparini mieleen tulvi tilanteita vuosien varrelta: kahden viikon ikäinen millenium-vauva, korvien putkitukset, jalan murtaminen, katutanssit ja isoskoulutus. Ja kaiken sen vaivan ja rakkauden tulos: mitä upein nuorimies, joka johdatti daamiaan läpi juhlan aikuisen elkein. Melkein kuulen mummien kyynelehtivän tässä kohtaa...




Juhlien jälkeen alkoi lomaan valmistautuminen. Koska minä olen stressaantuessani pahanhajuinen kaveri sohvalla, aloitettiin minulle tavan mukaan maitohappobakteerit vatsani ja ihmisten hajuaistin suojaksi.


Valmistautuminen jatkui isäntäni minulle järjestämässä kauneussalongissa. Siihen liittyi korvien puhdistus, kynsien leikkaaminen ja turkin shampoopesu. Kotikulmillamme on rapaista, mutta kesäkaupungissa on kuulemma puhdas lumi.


"Arkihuolesi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo.
Armas loma, kun kutsuu meitä, taasen muistojen suurten luo..."

Onhan nuo sanat jouluiset, mutta meillä on ajatukset jo keväässä. 
Ei siltä voi välttyä, kun 17.30 on vielä valoisaa. Valoa kohti!


2/12/2017

Hirveetä



Viikko alkoi ihanasti, kun kummallakin perheen aikuisista oli arkivapaa. Ilmakin oli ihana, en saa tarpeekseni edes talvella kalpeana paistavasta auringosta. Pienikin auringonsäde tarttuu ihanasti mustaan turkkiini, ja loput lämmöstä kuvittelen mielessäni.

"Muuuuu ?"

Päiväkävelyllä kiertelin emäntäni kanssa läheisessä metsässä. Emännälläni oli jo alkumatkasta ajatus, että kunpa emme törmäisi hirviin. Aivan reitin loppupuolella hänen katseensa kiinnittyi tummaan hahmoon metsässä. Nolona minun on myönnettävä, etten huomannut mitään.

Hirvi on aivan kuvan keskellä, vaikkei se kyllä hyvin erotu.

Emäntäni pysäytti matkantekomme, otti kameralla nämä epäselvät kuvat ja kysyi ääneen: "Oletko yksin?". Tämä hirvi töllötti hetken takaisin, ja jatkoi sitten syömistä. Se ei ollut suinkaan yksin, viereisen kukkulan laella makaili sen toveri lumessa. Siitä oli vielä vaikeampi saada kuvaa.


Juuri, kun terveysasioiden piti olla osaltani kunnossa, löytyi intiimiosastolta kostea ihotulehdus, hot spot. Tällaisen takia olen ollut aiemmin lääkärissä, mutta kahden edellisen viikon lääkärikäynnit olivat emännälleni riittävästi. Niinpä hän soitti SoVetiin, ja lähti tietojen perusteella apteekkiin hankkimaan kotihoitoaineita.

Yksi siirtää palleja, ja toinen hoitaa.

Ja niin tälläkin viikolla intiimit hoitotoimet ovat toistuneet aluksi kahdesti ja loppuviikosta kerran päivässä. Kuulkaahan Tixa Savitaipaleella ja Bono Olarissa: miten ihmeessä teillä hoidetaan tällaiset? Tai Erja-täti, miten sinä olet toiminut aiemmin omien hurttiesi kanssa?

9.2. taloon tuli ihanat ruusut!


Taas on yksi leluista saatettu miltei tiensä päähän. Leopardillani ei ole enää sisuksia ollenkaan. Tätä nykyä se muistuttaa autonrenkaan alle jäänyttä samakkoa. Voi leopardi-parka. Ja voih, taas tulee kesää ikävä.

Ilmat pihalla

Minulla on tällä viikolla jäänyt yllättävästi ruokaa kuppiin. Minä olen tunnettu ahneudestani, joten tämä on erityisen epätavallista minulta. Kun aamulla jättää syömättä, niin ruoka tulee mieleen vasta illlalla, kun kiihtyy ihmisten palatessa töistä kotiin. Ja niin sitä tulee taas vanhingossa syöneeksi, vaikkei oikeastaan ollut aikomuskaan. Olen syönyt samaa ruokaa kohta kolme vuotta: ei liene ihme, jos korvista alkaa pian pursuta lammasta ja riisiä...


Kyllä nämä ruoka-asiat osaavatkin olla mutkallisia. Emäntäni käy välillä aika kuumana keittiössä. Otetaan esikerkiksi vaikka tämän illan salaatti, maukas sivusalaatti pääruoalle:

* isännän salatissa ei saisi olla kurkkua
* Simon salaatissa ei saa olla tomaattia eikä juustoa
* Maisan salaatissa on OLTAVA juustoa, tomaattia ja kurkkua
*Aten salaatti tulee syötyä vain, jos salaatissa on erittäin hyvät mausteet

Tarpeetonta sanoa, että emäntäni tuntee itsensä voimattomaksi. Salaa minä nauran ihmisten valikoinnille, vaikka olen itsekin ottanut heistä nyt vaikutteita. Tämä nauru ei saa päästä suusta ulos, hihhii...


2/05/2017

Hajuja lumessa



Nyt se on virallista, peräpääni on parantunut suunnitellusti. Ei enää hetkeen käyntejä SoVetissa. Kun kerran eläinlääkärin luona oltiin, kyseli isäntäväkeni samalla joitakin hoitoon liittyviä asioita. Korvanpuhdistuksesta he saivat eläinlääkäriltä demonstraation. Lääkäri laittoi kokonaisen ampullin puhdistusainetta korvaani ja hieroi korvaa niin, että litisi. Sitten hän sanoi "varokaa", ihmiset menivät kauemmas, ja minä räpistelin raivokkaasti päätäni. Isännälläni on ollut tapana tehdä sama homma korvapuikkoarmeijan kanssa. Vihaan sitä hommaa aivan silmittömästi. Jospa hän nyt lopettaa sen, kun kerran korvan litsuttelu ja pään ravistelu riittää.


Kaiken harmauden jälkeen maahan satoi puhdas lumi. Talven riisuma piha näyttää erilaiselta pienenkin lumikerroksen kuorruttamana. 


Liittyneekö lumeen vai paremminkin narttujen juoksuaikaan, mutta minun ulkoilutukseni on tätä nykyä aikaa vievää hommaa. Teinit ovat valittaneet siitä perheessä, ja aikuiset ovat huomanneet saman. Minun on aivan pakko pysähtyä muutaman metrin välein haistelemaan lunta. Kun kyseessä on oikein kuuman nartun jättämä jälki, minun on nuoltava jälkeä hartaasti. Tämä ällöttää erityisesti emäntääni, ja niin hän vetää minua hihnasta ja minä harotan kaikilla raajoillani vastaan, turpa tiukasti lumessa. Liekö tästä nuolemisesta johtuvaa, mutta minä sain ripulin. Onneksi se meni varsin pian ohi.

Koirien maailmassa asiat voidaan tehdä joko oikein tai väärin, mitä lisääntymiseen tulee. Rotuyhdistykset ovat tarkkoja siitä, että vain valioyksilöt saavat lisääntyä. Se on sama kuin ihmisillä missit naitettaisiin älykköjen eikä jääkiekkoilijoitten kanssa. Koirien maailmassa ihmiset teettävät joskus pentuja ihan sattumanvaraisesti omilla koirillaan. Tällaista harrastustoimintaa on nähty meidänkin koirapuistossa. Vaikea siinä sitten tietää, mihin silmänsä laittaisi. Tai minä kyllä halusin samaan aitauksen tilanteessa kannustamaan, mutta emäntäni veti tarmokkaasti toisaalle. Kiimaiset nartut eivät ole minun asiani tänäkään vuonna.


Viikonloppuna mikään ei voita ihanaa nujuamista. Vai mitä Simo?!




Viikonloppuna ylitettiin yksi kehityksen pykälä, kun Maisan vieraaksi tuli poikia samalta luokalta. Niin se kehitys menee pikkuhiljaa eteenpäin, eikä pojat enää olekaan niin yököttäviä kuin aiemmin. Vaikuttaa siltä kuin poikien bakteeripitoisuus olisi pienentynyt, hahhahhaa.

Kenen kenkiä nämä oikein ovat?

Näistä kehityksen asioista on kyllä uskaliasta raportoida. Teinit pitävät sitä helposti törkeänä, vaikka aikuisista se on söpöä. Niin ne lapset kasvavat: yksi hoitelee omia vakuutusasioitaan, toisella kasvaa karvoja naamassa jo pulisongiksi asti ja kolmas tuo kotiin uudenlaisia vieraita. Söpöä tuo on kaikki. Ja ennenpitkää sukupolvien ketju pyörähtää taas pykälän eteenpäin. Ja tällaista söpöilyä siitä sitten seuraa.