Kuolemisella on hinta

Tällä viikolla saapui verotoimistosta lappu, jota oli odotettu pelonsekaisin tuntein. Se oli perintövero. Saimme huomata, että kuolemisella on oikeasti hinta, ja siinä on neljä numeroa.

Kuolemisen hinta hätkähdytti emäntäni, sai isäntäni päivittelemään ja Riitta-mummin kiroilemaan. Ei ole tarpeen kysyä, mihin perheeni menee kesälomallaan matkalle. Jäljellä jäävillä rahoilla pääsee korkeintaan itärajalle tai perintöverotoimistoon. 

Eläessään Eero-pappa opetti hyvän tavan suhtautua laskuihin. Kun lasku tuli, piti miettiä, mitä oli sillä rahalla saanut, esim. sähköä tai puhelinaikaa. Tällä kertaa jäi kuitenkin epäselväksi, mistä emäntäni nyt maksaa.

Jotta emme vaipuisi synkkyyteen, on perheessä nuorukaisia, joiden elämän seuraaminen vie ajatuksia eteenpäin. Simo vietti tällä kertaa vanhojen päivää. Frakki oli varattu jo puolta vuotta aiemmin, nyt se noudettiin kotiin ja nuorimies suittiin valmiiksi.

Ennen tanssiesitystä emäntäni meni odottamaan juhlan alkua kummityttönsä kotiin. Siellä olikin suhinaa, kun päiväkotilaiset palasivat kotiin. Eve on pian 1½-vuotias neiti, joka on sopeutunut päiväkodin arkeen hyvin. Keitonsyöntikin sujui hyvin, kun maissinsiemet poimi pinsettiotteella.

Perheen isosisko Erin on prinsessaiässä, ja kuoriutui välittömästi päiväkotivaatteistaan ja puki päälle siviilit eli Elsan puvun elokuvasta Frozen. Tämä olikin emännälleni hyvää lämmittelyä ennen tansseja. Tuntui hauskalta kertoa Erinille, että pian oli alkamassa juhlat, joissa tanssi paljon prinsessoja, ja Simo on siellä prinssinä. Prinsessat eivät siis olekaan pelkkää elokuvaa.

Lukiossa oli oikea orkesteri soittamassa. Heiltä sujuivat juhlavasti marssit, tangot, wienervalssi ja perinnetanssi kikapoo. Varmasti kaikki aikanaan vanhojentansseihin osallistuneista muistavat sen sävelen.

Sitten alkoi kuulua Prinsessa ruususen häämarssi, ja valtava määrä kaunottaria juhlamekoissaan ja komeita nuoria miehiä valkoisissa hansikkaissaan marssi juhlavasti sisään. On nykyaikaa, että juhlatanssit näkee kokonaisuudessaan you tubessa. Tämä sinullekin vinkiksi, Erin, jos prinsessanälkä iskee...

Sitten tapahtui se, mitä teinit kammoavat: itkuryöpsähdys. Sekä isäntäni että emäntäni nieleskelivät tarmokkaasti suolaisia kyyneleitä, joita tyrskyi Imatrankosken lailla heidän silmiinsä ja ne saivat kurkun tuntumaan paksulta ja turvonneelta. Tanssijat eivät olisikaan tätä näytelmää huomanneet, mutta isäntäparini oli keskityttävä, jotteivat saattaisi mukana olevaa Maisaa noloon tilanteeseen. Ei ole mitään vaarallisempaa kuin nolostettu ja julkisesti nolattu 13v.

Voisi hyvin kysyä, mitä itkemistä siinä on, kun on hienot juhlat sielmien edessä. Isäntäparini mieleen tulvi tilanteita vuosien varrelta: kahden viikon ikäinen millenium-vauva, korvien putkitukset, jalan murtaminen, katutanssit ja isoskoulutus. Ja kaiken sen vaivan ja rakkauden tulos: mitä upein nuorimies, joka johdatti daamiaan läpi juhlan aikuisen elkein. Melkein kuulen mummien kyynelehtivän tässä kohtaa...

Juhlien jälkeen alkoi lomaan valmistautuminen. Koska minä olen stressaantuessani pahanhajuinen kaveri sohvalla, aloitettiin minulle tavan mukaan maitohappobakteerit vatsani ja ihmisten hajuaistin suojaksi.

Valmistautuminen jatkui isäntäni minulle järjestämässä kauneussalongissa. Siihen liittyi korvien puhdistus, kynsien leikkaaminen ja turkin shampoopesu. Kotikulmillamme on rapaista, mutta kesäkaupungissa on kuulemma puhdas lumi.

"Arkihuolesi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo.
Armas loma, kun kutsuu meitä, taasen muistojen suurten luo..."

Onhan nuo sanat jouluiset, mutta meillä on ajatukset jo keväässä. 
Ei siltä voi välttyä, kun 17.30 on vielä valoisaa. Valoa kohti!