Monenmoista asiakaspalvelua

Olen kuullut, että ihmiselämässä ajatellaan paljon ja joskus pelätään tulevaa jo etukäteen. Että ihminen haluaa huomiota ja hellyyttä toiselta, mutta ei rohkene pyytää sitä, vaan toisen pitäisi osata muka lukea toisen ajatukset. Tai että ihmistä pelottaa, että toinen ei vastaakaan hellyydenosoitukseen ja hän joutuu pettymään.

Minä olen täysin vapaa kaikenlaisesta miettimisestä. Minä astelen ihan pokkana ihmisen kasvojen eteen, tämän yli tai vaadin avaamaan jalat pesäksi minulle. Ja katsokaa, mihin se minut vie! Minä saan hellyyttä ja nättejä sanoja, ja olen täysin vakuuttunut hurmaavuudestani. Ottakaa oppia, ihmiset!

Viikonlopun viini tuli taloon palkaksi isännän tekemästä hyvästä työstä. Kiitollinen asiakas oli lähettänyt kiittävän asiakaspalautteen, joka kantautui isäntäni esimiehen korviin, joka sitten palkitsi työntekijänsä punaviinillä.

Kortin kuvassa ollaan ostoksilla herrainpukimossa, kuinkas muutoin.

Tasapainottaakseen asiakaspalvelun tilaa, oli emäntäni hieman toisenlaisen asiakaspalautteen kohteena. Hänen työpaikallaan alkoi lapsi oksentaa odotustilassa. Emäntäni ohjeisti lapsen isää nappaamaan pojan syliin ja juoksemaan vessaan. Perään hän vielä huikkasi, että vessasta tulisi suunnata suoraan kotiin, ja jäi siivoamaan lapsen oksennusta lattialta. Isä oli kokenut ohjauksen loukkaavana, ja sanoi emäntäni työkaverille:"Kuka se kiukkuinen akka oli". Ei viinipulloa siltä suunnalta siis, toisaalta ei kyllä etikkapulloakaan.

Aten muuttopäivä lähestyy. Emäntäni on alkanut kerätä pojalle vihkoa hänen toivomistaan ruokaresepteistä. Atte on kyllä suunnitellut tekevänsä italianpataa paljon. Mahtaa sekin alkaa tökkiä ennen juhannusta. Aten suunnitelmissa on myös aina palkkapäivänä valmistaa lehtipihviä. Isäntäni viisasteli, että tämä on hyvä tieto, ja silloin mennään todellakin Atelle syömään koko porukalla.

Sunnuntaina lämpömittari nousi +11*:een. Tuuli oli kova, mutta ah niin lempeä. Kevään sympaattisin hyöteinen, leppäkerttu, ilahdutti meitä esiinmarssillaan. Minusta se haisi vähän keväälle.

Nuuhkis

Krookuksia taloyhtiön kukkapenkissä

Maaliskuun viimeinen viikko alkaa kiireisenä, ja huipentuu Aten muuttoon. Emäntäni valmistautuu esikoisensa muuttoon hoputtamalla pakkaamisessa ja valmistamalla muuttoporukalle ruokaa. Siispä ensi sunnuntaina ei blogia kirjoiteta. Nauttikaa kevään saapumisesta, palataan asiaan kahden viikon kuluttua!

Luonto ja tikanpojat

Minulla oli lauantaina syntymäpäivä, olen nyt 3v. Perheessä laskeskeltiin, että se olisi ihmisen iässä 21v. Siinä tapauksessa olisimme Aten kanssa miltei samanikäisiä. 

No, se oli silloin se

On tässä ikääntymisessä se huono puoli, että minun hellyyttävä puudelipuoleni jää välillä varjoon. Kun aamulenkin jälkeen yritin tingata isännästäni leikkiseuraa kurnuttamalla kirjekyyhkyn lailla, hän sanoi minulle: " Älä viitti, iso mies". Olin toivonut, että hän näkisi minut aina hellyyttävänä pentuna. Sitä vaikutelmaa lisätäkseni vilautan välillä silmänvalkuaisia ja katselen alta kulmain. Ja sitten he taas heltyvät...

Tällä viikolla luimme lehdestä, että presidentin Lennu on saanut nimikkoleivoksen. Onko tuo nyt muka näköinen! Olisivat saaneet ottaa mallia minun syntymäpäiväni kunniaksi pari vuotta sitten tarjotusta jäätelöstä.

Minun tämänvuotinen syntymäpäiväkakkuni oli nakkikakku, kolme nakkia "kynttilöinä". Minä olin aivan epäuskoinen, kun kakku laskettiin eteeni. Saisinko todella syödä sen kokonaan itse?

Sitten minä vain odotin jähmettyneenä lupaa aloittaa. Matto oli laitettu sivuun, sillä minä tunnetusti nostan isommat palaset kupista matolle. Isäntäni oli valmiina videoimaan kakunsyöntiäni ja emännällä tietysti kamera kädessä. 

Joko? No millos? Nytkö?

Kaikkien yllätykseksi aloitin syömällä ruokani nakkien ympäriltä. Kuppiin jäi lopuksi pelkät nakit pyörimään, kun siirtelin niitä kuonollani. En oikein tiennyt, miten nakkeja tulisi lähestyä. Lopulta nostelin nakit yksitellen lattialle, rouskutin ne ja jäin nuuskimaan lattiaa ihmetellen.

Isäntäväkeäni jännitti, tuliko annettua liikaa nakkia, ja pyrkisikö se kohtapuolin samaa reittiä ylos. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mutta en minä leikkimään pystynyt enää sinä iltana. Olin saanut yliannoksen nakeista, lösähdin petiini ja aloin kuorsata raskaasti. Ikä vaatii sittenkin veronsa.

Ikätoveri Atte elää nyt sitä vaihetta, jossa ollaan pesän reunalla tähyämässä maailmaan. Atte on löytänyt kahden kaverinsa kanssa vuokrakodin, johon kolmikko muuttaa ensi kuun alussa.

Emäntäni on alkanut varustautua tähän hetkeen jo muutama vuosi sitten keräämällä astoita ja muita tarvikkeita. Lisäksi on ostettu tietysti myös uusia tarvikkeita. Isäntääni huvitti, miten emäntä yrittää pitää järjestystä vielä kaverusten kodissakin. Siitä esimerkkinä on nimikoidut leikkuulaudat ja siivousrätit. Kun ostoskärriin nostettiin vessaharja, Atte koetteli emäntäni huumorintajua sanomalla, että sitä tarvitaan aikaisintaan parin kuukauden kuluttua.

Kevään merkit lisääntyvät nyt viikottain. Tässä tämän viikon saldo.

Itsekylväytynyt poimulehti itää

Maksaruohon punaiset "ruusut"

Jättilaukan ensimmäiset piipat

Minun syntymäpäiväni ja Aten muuttopuuhat saavat emäntäni miettimään elämänkulkua. Miten hänen pienet lintuset tulevat pärjäämään maailmassa, löytävätkö he hyvän parven, jonka mukana kulkea ja ajaako luonto tikanpojan puuhun.

Ainahan emot huolehtivat, mutta emäntäni on huomannut muutaman kerran kävelyreissuillamme tikan, joka hakkaa nokallaan metallista katulamppua. Ehkä kyseessä on tikkaperheen takakammarin poika, mutta ei huoli nyt vielä lopu siihen, kun muuttoauto kaartaa pois.

Terminen kevät?

Uutisissa on toitotettu, että alkamassa on terminen kevät. Ilmatieteen laitos sanoo asiasta seuraavaa:

"Termiset vuodenajat määritellään vuorokauden keskilämpötilojen perusteella. Suomessa termisistä vuodenajoista pisin on talvi (joo, on huomattu, sanon minä) ja lyhyin kevät. Suomessa termisten vuodenaikojen vaihtuminen määritellään perinteisesti seuraavasti:

• kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi 0 asteen yläpuolelle
• kesä alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi +10 asteen yläpuolelle
• syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi +10 asteen alapuolelle
• talvi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi 0 asteen alapuolelle"

Minä voisin sanoa saman omien huomioitteni perusteella seuraavasti:

* kevät alkaa, kun räystäästä tippuu tippoja ja auringonvalo saa minut läähättämään sisälläkin

* kesä alkaa, kun vapaapäivän aamupalan voi syödä ulkona, pääskyset kirkuvat liitäessään ja muurahaisesta tulee varjo pihakiveykseen

* syksy alkaa, kun pihaelämä päättyy ja kesäkukat kaadetaan ruukuistaan ja isäntäväki huokailee melankolisesti

*talvi alkaa, kun ulkoa on kiire sisälle ja lähtiessäkin pitää harkita rappusella, uskaltaako lähteä

Yksi kevään merkeistä on myös se, että nuorukaiset alkavat hakea kesätöitä. Simo on juuri hakenut puutarhahommiin Espoon hautausmaille. Nyt ei voi muuta kuin pitää sormia ristissä. Ainakaan isoskoulutuksesta ei tässä haussa ole haittaa.

Lauantaina oli keväinen päivä. Emäntä vaihtoi kevättakin päälleen ulkolenkille ja hihattoman paidan sen alle. Ja se oli riittävää. Luontokin tuntuu olevan lähtökuopissaan. Kuvassa lienee punaisena hohtavat haapa-puun norkot. Uskallan nyt sanoa näin, kun Eero-pappa ei ole asiaa korjaamassa ja luontotietämyksellään loistamassa.

Ilo oli lyhyenlainen. Sunnuntaina mittari pysyi nollassa, mutta siltikään huurre ei väistynyt puiden oksilta iltapäivään mennessäkään. 

Pihallamme kevät etenee kuitenkin oikealla tavalla. Lumikelloja puskee vielä lumen peittämästä maasta.

Jos talvikin on loppu, niin samoin on loppu yksi aikakausi isäntäni työelämässä. Tänään suljetaan hänen työpaikkansa ja työ jatkuu viereen rakennetussa uudessa tavaratalossa. Vanha talo saa murskaavan betonipallon kylkeensä. Tämän kunniaksi isäntäni otti konjakkipaukun entisen työpaikkansa muistoksi.

Jaa-a, mitä säätä tuleva viikko tuokaan mukanaan. Ja mitä tahansa se onkaan, aina voi sanoa: "On se kelejä pidellyt".

Auringonsädettä jahtaamassa

Suomi on edelleenkin varsin perinteitä vaaliva maa. On totuttu, että pankkiin ja neuvolaan mennään vain arkena ja virka-aikaan. Kun sitten Nordea aloittaa lauantain aukiolot, tuli taas YLE:n kuvausryhmä emäntäni työpaikalle kuvaamaan. Kaksi hänen kolleegoistaan esiintyi uutisissa aiheesta kertovan jutun taustalla. Kyllä vaan tuo työpaikka jaksaa kiinnostaa. Tuokin kuvausryhmä oli jo kolmas paikan puolivuotisessa historiassa.

Kun käy joskus lauantaina töissä, saa viikkovapaan pitää arkena. Menneellä viikolla emäntäni oli tapaamassa ystäväänsä Riikkaa, joka on emäntäni entinen työkaveri. Varsinainen ihmettelyn aihe oli 3kk ikäinen Valma. 

Tytön äiti kertoi, että Valman espanjalainen isoäiti on kuvannut tyttöä laihaksi ja hermostuneeksi. Hän on varmasti katsonut liikaa maamiehensä Almodovarin elokuvia. Valma nimittäin oli ihan tavallinen pulleaposkinen vauveli, jota piti välillä vähän kantaa. Sehän on ihan tavallista vauvojen maailmassa.

Valman nukkuessa aikuiset kahvittelivat mm. laskiaispullan kera. Valman espanjalainen isä söi laskiaispullan veitsellä ja haarukalla, hihhhii...

Sunnuntai oli ihanan aurinkoinen päivä. Minulle tuli kova kisa auringonsäteen kanssa. Aina, kun olin löytänyt hyvän asennon, aurinko vaihtoi paikkaa, ja minä jäin varjoon.

Minun oli jatkuvasti noustava nuuhkimaan uutta paikkaa. Minä näet olen saanut päähäni, että aurinkoisen paikan tunnistaa hajusta. Tämä tuntuu hämmästyttävän ja huvittavan ihmisiä kovin.

Viimein Simo heräsi ja näki tuskani. Hän otti myös paikan lattialta, jotta minulla ei olisi yksinäistä jahdatessani auringonsädettä. Sitten meillä oli herkkä hetkemme.

Herkkä hetki

Iltapäiväulkoilun aikaan lähdimme emäntäni kanssa etsimään kevättä ulkoa. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna emäntäni kaivoi aurinkovoiteen ja aurinkolasit esiin.

Huhuu, missä olet kevät?

Kevät oli jo jättänyt jälkensä luontoon. Purot solisivat vapaina ja talitintti lauleli vakiolauluaan. Pihalle on myös ilmestyneet ensimmäiset lumikellot lupauksena tulevasta kasvukaudesta.

Parhaimpia kevään merkkejä lienee kuitenkin se, että aurinko paistaa sisällä niin lämpimästi, että minun oli välillä siirryttävä varjoon läähättäen. Koiran läähätys on varma kevään merkki. Nyt jään odottamaan, milloin tulee ensimmäinen läähätys ulkona.
Siihen asti nautin elostani eniten sisällä!