Luonto ja tikanpojat

Minulla oli lauantaina syntymäpäivä, olen nyt 3v. Perheessä laskeskeltiin, että se olisi ihmisen iässä 21v. Siinä tapauksessa olisimme Aten kanssa miltei samanikäisiä. 

No, se oli silloin se

On tässä ikääntymisessä se huono puoli, että minun hellyyttävä puudelipuoleni jää välillä varjoon. Kun aamulenkin jälkeen yritin tingata isännästäni leikkiseuraa kurnuttamalla kirjekyyhkyn lailla, hän sanoi minulle: " Älä viitti, iso mies". Olin toivonut, että hän näkisi minut aina hellyyttävänä pentuna. Sitä vaikutelmaa lisätäkseni vilautan välillä silmänvalkuaisia ja katselen alta kulmain. Ja sitten he taas heltyvät...

Tällä viikolla luimme lehdestä, että presidentin Lennu on saanut nimikkoleivoksen. Onko tuo nyt muka näköinen! Olisivat saaneet ottaa mallia minun syntymäpäiväni kunniaksi pari vuotta sitten tarjotusta jäätelöstä.

Minun tämänvuotinen syntymäpäiväkakkuni oli nakkikakku, kolme nakkia "kynttilöinä". Minä olin aivan epäuskoinen, kun kakku laskettiin eteeni. Saisinko todella syödä sen kokonaan itse?

Sitten minä vain odotin jähmettyneenä lupaa aloittaa. Matto oli laitettu sivuun, sillä minä tunnetusti nostan isommat palaset kupista matolle. Isäntäni oli valmiina videoimaan kakunsyöntiäni ja emännällä tietysti kamera kädessä. 

Joko? No millos? Nytkö?

Kaikkien yllätykseksi aloitin syömällä ruokani nakkien ympäriltä. Kuppiin jäi lopuksi pelkät nakit pyörimään, kun siirtelin niitä kuonollani. En oikein tiennyt, miten nakkeja tulisi lähestyä. Lopulta nostelin nakit yksitellen lattialle, rouskutin ne ja jäin nuuskimaan lattiaa ihmetellen.

Isäntäväkeäni jännitti, tuliko annettua liikaa nakkia, ja pyrkisikö se kohtapuolin samaa reittiä ylos. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mutta en minä leikkimään pystynyt enää sinä iltana. Olin saanut yliannoksen nakeista, lösähdin petiini ja aloin kuorsata raskaasti. Ikä vaatii sittenkin veronsa.

Ikätoveri Atte elää nyt sitä vaihetta, jossa ollaan pesän reunalla tähyämässä maailmaan. Atte on löytänyt kahden kaverinsa kanssa vuokrakodin, johon kolmikko muuttaa ensi kuun alussa.

Emäntäni on alkanut varustautua tähän hetkeen jo muutama vuosi sitten keräämällä astoita ja muita tarvikkeita. Lisäksi on ostettu tietysti myös uusia tarvikkeita. Isäntääni huvitti, miten emäntä yrittää pitää järjestystä vielä kaverusten kodissakin. Siitä esimerkkinä on nimikoidut leikkuulaudat ja siivousrätit. Kun ostoskärriin nostettiin vessaharja, Atte koetteli emäntäni huumorintajua sanomalla, että sitä tarvitaan aikaisintaan parin kuukauden kuluttua.

Kevään merkit lisääntyvät nyt viikottain. Tässä tämän viikon saldo.

Itsekylväytynyt poimulehti itää

Maksaruohon punaiset "ruusut"

Jättilaukan ensimmäiset piipat

Minun syntymäpäiväni ja Aten muuttopuuhat saavat emäntäni miettimään elämänkulkua. Miten hänen pienet lintuset tulevat pärjäämään maailmassa, löytävätkö he hyvän parven, jonka mukana kulkea ja ajaako luonto tikanpojan puuhun.

Ainahan emot huolehtivat, mutta emäntäni on huomannut muutaman kerran kävelyreissuillamme tikan, joka hakkaa nokallaan metallista katulamppua. Ehkä kyseessä on tikkaperheen takakammarin poika, mutta ei huoli nyt vielä lopu siihen, kun muuttoauto kaartaa pois.