3/05/2017

Auringonsädettä jahtaamassa



Suomi on edelleenkin varsin perinteitä vaaliva maa. On totuttu, että pankkiin ja neuvolaan mennään vain arkena ja virka-aikaan. Kun sitten Nordea aloittaa lauantain aukiolot, tuli taas YLE:n kuvausryhmä emäntäni työpaikalle kuvaamaan. Kaksi hänen kolleegoistaan esiintyi uutisissa aiheesta kertovan jutun taustalla. Kyllä vaan tuo työpaikka jaksaa kiinnostaa. Tuokin kuvausryhmä oli jo kolmas paikan puolivuotisessa historiassa.


Kun käy joskus lauantaina töissä, saa viikkovapaan pitää arkena. Menneellä viikolla emäntäni oli tapaamassa ystäväänsä Riikkaa, joka on emäntäni entinen työkaveri. Varsinainen ihmettelyn aihe oli 3kk ikäinen Valma. 

Tytön äiti kertoi, että Valman espanjalainen isoäiti on kuvannut tyttöä laihaksi ja hermostuneeksi. Hän on varmasti katsonut liikaa maamiehensä Almodovarin elokuvia. Valma nimittäin oli ihan tavallinen pulleaposkinen vauveli, jota piti välillä vähän kantaa. Sehän on ihan tavallista vauvojen maailmassa.

Valman nukkuessa aikuiset kahvittelivat mm. laskiaispullan kera. Valman espanjalainen isä söi laskiaispullan veitsellä ja haarukalla, hihhhii...

Sunnuntai oli ihanan aurinkoinen päivä. Minulle tuli kova kisa auringonsäteen kanssa. Aina, kun olin löytänyt hyvän asennon, aurinko vaihtoi paikkaa, ja minä jäin varjoon.


Minun oli jatkuvasti noustava nuuhkimaan uutta paikkaa. Minä näet olen saanut päähäni, että aurinkoisen paikan tunnistaa hajusta. Tämä tuntuu hämmästyttävän ja huvittavan ihmisiä kovin.



Viimein Simo heräsi ja näki tuskani. Hän otti myös paikan lattialta, jotta minulla ei olisi yksinäistä jahdatessani auringonsädettä. Sitten meillä oli herkkä hetkemme.

Herkkä hetki


Iltapäiväulkoilun aikaan lähdimme emäntäni kanssa etsimään kevättä ulkoa. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna emäntäni kaivoi aurinkovoiteen ja aurinkolasit esiin.

Huhuu, missä olet kevät?


Kevät oli jo jättänyt jälkensä luontoon. Purot solisivat vapaina ja talitintti lauleli vakiolauluaan. Pihalle on myös ilmestyneet ensimmäiset lumikellot lupauksena tulevasta kasvukaudesta.




Parhaimpia kevään merkkejä lienee kuitenkin se, että aurinko paistaa sisällä niin lämpimästi, että minun oli välillä siirryttävä varjoon läähättäen. Koiran läähätys on varma kevään merkki. Nyt jään odottamaan, milloin tulee ensimmäinen läähätys ulkona.
Siihen asti nautin elostani eniten sisällä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.