Matkalaukku laukaisee ahdistukseni

Kevään myötä koulunkäynti sekä tiivistyy että helpottuu. Koeviikko ja arvosanojen antaminen ovat toki paineista aikaa koululaisille, mutta muullekin tuntuu löytyvän sijaa.

Simon koulussa kevät toi mukanaan koulun sisäiset olympialaiset. Lajeina näissä kisoissa oli mm. humalajuoksu, korkean esteen yli hyppääminen kaverin olkapäiltä ja tulitikkurasian eteenpäin puskeminen lanteille kiinnitetyllä sukkahousulla, jonka sisällä oli appelsiini. Mainittakoon, että humala hankittiin pyörimällä, alaikäisiä kun ovat. Simo osoittautui varsin kilpailuhenkiseksi, siitä kertoi mustelma hänen selässään. Vaan niinhän se kuuluu olevan, että urheilu tuo mukanaan vammautumisia.

Minulla on varsin huonoa kerrottavaa ovenkarmirintamalta. Ovenpielien maalaamisen jälkeen minun henkinen tilani huononi jälleen, ja ahdistus purkautui ovenpieliin. En ole mitenkään ylpeä tästä, mutta onhan minun tunnustettava, sillä isäntäväkeni tulee manaamaan minua kullekin teistä erikseen. 

Kun olin pentu, ja hölmöilin, he uhkasivat tehdä minusta rukkaset. Minut pelasti tuolloin ainoastaan pieni kokoni, sillä kukaan ei hyödy yhdestä rukkasesta. Nyt tilanne on toisin, ja minä olen huolestunut kohtalostani.

Tämä on taas tilanne.

Työ- ja koulupäivän aikana eteisen lattialle ilmaantui aluksi kuin sahanpurua. Minulle hankittiin uusi, inspiroiva lelu ja maistuva luu sonnin sudin kera. Aamupalani laitettiin aktivointipalloon ja kongiin vielä lihapala.

Torstai-iltana emäntäni alkoi pakata laukkuja viikonloppumatkaa varten. Laukut herättivät minussa ahdistusta, ja nukuinkin koko seuraavan yön emäntäni pedin ja laukkujen vierellä vahtimassa. Aamulla en kuitenkaan pystynyt estämään ihmisten ja laukkujen lähtöä. En osannut ajatella, että kaksi heistä palaisi illalla, joten yritin jyrsiä reittini ulos ja päästä heidän peräänsä. Kun isäntäni kuvaili aiheuttamaani sotkua, hän käytti sahanpurun sijaan ilmaisua "halkokasa". Vaikenen häpeästä...

Ei rukkasiksi!

Lauantaina isännälleni tuli työkavereita vieraaksi. Kaiken aiheuttamani harmin jälkeen yritin keskittyä tuottamaan iloa, ja rikkomaan mahdollisimman vähän sukkahousuja hyppimiselläni. Minua kehuttiin ja ihasteltiin. Teimmepä isäntäni kanssa pienen tottelevaisuusesityksenkin juuston avulla. Loppuillasta käperryin erään vieraan polvitaipeeseen ja nostin lörppähuuleni hänen reidelleen. Ja niin työni oli tehty, onnistuin olemaan mallikas.

Sillä aikaa, kun isännälläni oli vieraita, emäntäni ja Maisa vierailivat Kesäkaupungissa. Emäntäni tapasi siellä kolme rakkainta ystävätärtään vuosien varrelta. Yhteen heistä emäntäni tutustui esikoulussa, toiseen yläkoulun urheilukilpailussa ja kolmanteen talouskoulussa. Ryhmälle on kertynyt yhteensä kymmenen lasta, kummeja ovat puolin ja toisin. Ystävyys on kantanut vuosien läpi, nämä naiset tietävät emännästäni kaiken, salaisuudet ja itkun aiheetkin. Yhdistävä piirre näillä naisilla on huumori, yhteisen puhelinrinkinsäkin he ovat nimenneet Karjalanpiirakoiksi.

Kaunis kevät Kesäkaupungissa teki emäntäni varsin onnelliseksi. Katse nousi väistämättä siniselle taivaalle. Siihen piirtyivät lentoneiden muodostamat viivat. Juuri Kesäkaupungin yllä lentokoneet kääntyvät taivaalla kuvitteellisesta risteyksestä lentääkseen Aasiaan. Vielä niidenkin yläpuolelta papat katselivat varmasti maallista menoa, ja myhäilivät tyytyväisinä elämän jatkumiselle. Ja sille, että Maisa ui hyhmeisessä Saimaassa! Voi tätä elämänmenoa!