Tavataan merkkihenkilöitä

Hyvät ystävät, tällä viikolla on tavattu merkkihenkilöitä. Isäntäparini vieraili kummityttönsä Even perheen luona. Eve on nyt 1v10kk ikäinen, ja lähentyminen kummien kanssa voi alkaa. Asiaan kuuluu kaikenlainen ujostelu alkuun, mutta onneksi isosisko Erin toimii jäänmurtajana.

Eve 1v10kk

Erin 4v

Erin loihti taideteoksia, joissa esiintyi isäntäparini. Ensimmäisessä kuvassa oli emäntäni (kerron tämän, jollette sattuisi tunnistamaan) ja toisessa kuvassa isäntäni. Isäntäni mielestä hän lentää kuvassa kuin supermies. Eräillä on kyllä itsetunto kohdillaan.

Lähentyminen Even kanssa alkoi käsien ääriviivojen piirtämisellä. Ensin piirrettiin kummin kädet, sitten Even. Kun tyttö alkoi luottaa, pyysi hän piirtämään kädenjälkensä uudelleen ja uudelleen monilla eri väreillä. Tämän jälkeen siirryttiin Erinin kanssa viimeistelyvaiheeseen, jolloin käsiin laitettiin erilaisia sormuksia ja piirrettiin kynsilakat. Kuinka tyttömäistä, oih!

Kummin käsi, Even kädet

Eve esitteli äitienpäivälahjaksi tekemiään mielenrauha-kiviä. Kivet oli maalattu kultaliimalla. Tarkoitus lienee laittaa kiviä takaisin purkkiin, ja löytää mielenrauha hiljalleen kivien tippumisen myötä.

Pitäisiköhän meillekin hankkia vastaava purkki ulko-oven pieleen. Sitten kotiintullessa aikuiset voisivat keskittyä rauhoittumiseen ovenkarmeista kiihkoilemisen sijaan.

Perheen koira Bono osasi myös kääntää huomion itseensä. Se teki itsensä tykö niin tehokkaasti, että minä viihdyin isäntäväkeni kotiutumisen jälkeen hyvän tovin isäntääni nuuskutellen. Minusta tuntui kuin isäntä olisi käynyt vieraissa (koirissa siis).

Eeva-mummi oli kokenut tähtihetken Kesäkaupungin Linnoituksessa, jossa hän tapasi vieraisilla olleen presidenttiparin. Hän oli vallan kätellyt presidenttiä, ja lausunut mielipiteenään "ehdottomasti jatkoon". Ja onhan presidentti näyttänyt kykynsä tässä kykykilpailussa, jossa Suomea johdetaan. Tarvitaanko tässä vielä jotain karsintoja?

Jenni-rouvan mummi oli toivottanut tervetulleksi kauniiseen Kesäkaupunkiin. Kauniiksi olikin Jenni-rouva kaupungin myöntänyt, vaan mitäpä hän olisi muutakaan voinut.

Samana iltana presidentin facebook-sivulla oli kuva hänen tapaamistaan ihmisistä. Ja niin vain kuvan keskeltä erottuvat Eeva-mummi ja siskonsa Enni! Hei hei teille molemmille!

Mikä kunnia kätellä presidenttiä ja päätyä hänen fb-sivulleen. Tulikohan heistä nyt oikein facebook-kavereita? Jos presidentti jatkaa seuraavalle kierrokselle, jatkaa myös Lennu valtion keulakoirana. Ja se olisi kunnia meille bostoneille.

Kesää näyttää yhä erikoisia merkkejä. Asuinkuntamme keskustassa
näin kivettyneitä jäniksiä. Vai olivatko nämä niitä citykaneja? Minä olin hieman epäluuloinen, kun ne olivat niin jähmettyneinä paikoilleen. Hetken kiertelin niitä, kunnes rohkaisin mieleni ja nostin takakoipeani. Ei ne siitä pahastuneet. Nyt ne ovat minulle merkattuja.

Samaisella kävelyreisulla näimme kesän jälkiä luonnossa. Ihmiset ovat siitä hauskoja, että roskatessaan he tavallaan kertovat, mitä kaikkea heidän touhuihinsa on kuulunut. Saimme nähdä eväspaperit ja juomatölkit, joita he olivat nauttineet. Loppuillan touhut olivat myös näkyvillä. Jos he olisivat avanneet tämän ensimmäisen paketin, ei olisi tarvinnut avata tuota toista...

Kävelyn päätteeksi minusta löytyi punkki. Olinkohan saanut sen niiltä citykaneilta? Ehkä näitä pupuliineja on syytä vältellä.

Viikon kohokohta perheessäni oli uutinen, että Atte on hyväksytty ammattikorkeakouluun ajoneuvotekniikan insinööriopintoihin. Isäntäväkeni on halkeamaisillaan onnesta. Ja ehkäpä jokunen huojennuksen kyynelkin siinä vieritettiin.

Ammattikorkeakouluihin hyväksyttiin 28% hakeneista, ja heistä 86% oli ensikertaa hakevia. Tämä lisää hämmästelyn määrää kotonamme. Miten ihmeessä Atte teki sen? 

Aten kiinnostus moottoriajoneuvoihin ilmeni jo pienokaisena. Isäntäväkeni katseli varhaisia tallennuksia, jossa poika ajaa kovaa vauhtia ja huutaa "piipaa". Olisihan se jo silloin pitänyt arvata.

Kotonamme odotellaan kovasti kesälomaa. Simon kesätyö loppuu tällä viikolla, isäntäni alkaa loma alkaa viikonloppuna ja emäntä pakertaa vielä seuraavan viikon. Huh, tiukoille ottaa työläisillä. 

Lomaa kohden tilanteet työpaikoilla kuuluvat menevän vain hullummiksi. Viimeviikon pohjanoteeraus oli, kun emäntääni salakuunneltiin työssään. Niin vain löytyi nauhuri teipilla karvaiseen käsivarteen kiinnitettynä. Mihin tämä maailma on oikein menossa? 

Kesälomaa fiilistellen