Heinäkuun alku hellii meitä

Sitten koitti heinäkuu, ja kesälomalaisten määrä perheessä lisääntyi. Viimeisenä työpäivänä isäntäni työpaikalla ohi kulki asiakas vuosien varrelta. Hän huikkasi isännälleni:"Eikö ne sinulle ollenkaan lomaa anna, kun olet aina täällä?" 

Siis asiakkaatkin olivat jo huomanneet sen, minkä kotiväkeni oli aistinut, aikuiset ovat aina töissä. Nyt oli kuitenkin tullut vuoden paras päivä, kesäloman alku. Sitä juhlistettiin valkoviinillä, mansikoilla ja suklaalla.

Viimein kaikki on taas hyvin ja ihmiset ympärilläni.

Kuin taikaiskusta alkoi myös auringonpaiste. Se taas tarkoittaa, että aamukahvit juodaan pihalla lehteä lukien. Tuuli oli tyyntynyt, taivas oli kirkkaan sininen. Kaupunkilaiset olivat paenneet maalle, eikä läheiseltä kantatieltä kuulunut minkäänlaista autojen ääntä. Musiikista vastasivat viereisen metsätilkun linnut. Aurinko paistoi saaden hämähäkinseitit kimaltamaan. Se oli täydellinen aamiaishetki.

Täydellisestäkin saa vieläkin täydellisemmän, jos onnistuu saamaan jotain ihmisten aamupalasta. Minä kinusin lautaselta kaikkea, jopa keksiä. Ja kun isäntäni kerran heltyi antamaan minulle murusen, päivystin uskollisesti heidän vieressään viimeiseen muruseen saakka.

Kun aikuiset olivat tyhjentäneet tarjottimiltaan viimeiset murut, minä luovutin anelun. Siirryin varjoon vahtimaan kulmakunnan tapahtumia. Välillä tuli niin kuuma, että minun oli mentävä nurkan taakse mököttämään ja katsomaan pää kyyryssä päämäärättömästi eteenpäin. Sisälle en kuitenkaan halunnut, sillä halusin olla porukassa.

Uuh, nyt on jo liian kuuma.

Pihallamme on nyt vuorostaan kukassa ketoneilikat, liian niukasti kukkivat kärhöt ja ensimmäisiä kukkiaan aukaisevat päivänliljat. Muurin on vallannut köynnöshortensia, jonka kukat tuoksuvat vienosti metsämansikalle. Köynnös viihtyy niin hyvin, että se alkaa vallata jo rappusia, jotka vievät yläpihalta alapihalle. Tässä talossa kunnioitetaan kuitenkin kasveja niin paljon, että ihmiset ovat valmiita kulkemaan aivan portaiden reunalla, jottei arvon köynnös loukkaannu. Joku muu perhe olisi jo ottanut oksaleikkurin esille.

Ketoneilikka kylväytyy vapaasti pihalla ja vähän sen ulkopuolellakin.

Yllätetty ruokailija kärhössä.

Päivänlilja hehkuu keltaista.

Röyhkeä köynnöshortensia.

Kun aurinko meni sopivasti pilveen päiväkävelyn aikaan, me lähdimme emäntäni kanssa ulos. Mittari näytti +24*, pilven takaakin aurinko loimotti. Minä olin aivan kuumissani, ja silloin näyttää, kuin hymyilisin. Kun pääsimme takaisin kotiin, minä kuukahdin uupuneena pelkälle viileälle lattialle.

En kertakaikkiaan jaksa mitään.

Maisa pakkasi taas kassinsa ja lähti Rehndahliin viikoksi ratsastusleirin isoseksi. Siellä hänen lemmikkinään on Dalai Laama, tästä taisinkin teille jo aiemmin kertoa. Isäntänikin oli käynyt sitä rapsuttelemassa. Minä olen sisimmässäni kyllä mustasukkainen tästä laama-jutusta. Maisa tuntuu vaihtaneen minut laamaan. Kuvitelkaa nyt, laamaan!

Dalai toimi aiemmin terapialaamana, nyt se on eläkkeellä.

Nyt alkaa emännälläni kituviikko, siis viimeinen viikko ennen lomaa. Sen hän aloittaa kivuissa, sillä hänellä on todettu jännitysniska. Tänään loppuu tulehduskipulääkekuuri, mitähän tuosta kipuilustakin oikein tulee. Tämän niska- ja käsivarsikivun lisäksi minä vielä aiheutin emännälleni sydämentykytystä nykäisemällä hänen nurin viimeviikolla. 

Kävi näet niin, että minä haistoin kiimaisen nartun jättämän jäljen ja sinkaisin sitä kohti. Nykäisin narustani nopeasti, emäntäni kaatui, polvi osui ojan pohjaan ja valmiiksi kipeä olkapää ojan penkkaan. Olkapäästä kuului varsin ruma rusahdus, kun emäntäni rojahti sen päälle, mutta mitään ei mennyt rikki. Emäntäni säikähti pahan kerran ja sihahti minulle todella rumat sanat.

Minä olen yrittänyt unohtaa koko kiusallisen tapahtuman, mutta emäntäni voivottelee vaan kipeitä paikkojaan. Saas nähdä, mitä tuostakin kituviikosta tulee.