Säänmukainen vaatetus ja eritystoimintaa

Syksy näytti kyntensä alkuviikosta. Ilta pimeni jo varhain, sillä taivas oli pilvinen ja satoi vettä. 

Koleaa ilmaa ajatellen emäntäni oli jo keväällä neulonut minulle villapuvun. Puku on musta, joten se ei näy kuvassa hyvin, mutta minun mielipiteeni käy harvinaisen selväksi. Olin ihan pulassa, kiepuin ja yritin selvitä irti siitä, mutta puku istui tiukassa. Ja mikä hurjinta, uusi harmaa puku on jo vireillä. Voiko joku auttaa minua?

You must be kidding me!

Uusi puku on jo vireillä. Help!

No vähänpä tiesin, sillä hullunpaa oli tulossa. Minä olen nyt Rukka-merkin nelijalkainen mannekiini. Minulle on ostettu ruskea sadetakki ja LED-valolla terästetty, pimeässä kiiluva hihna. On tietysti hyvä ajatus, ettei selkä ja vatsapuoli kastuisi sateella, mutta kuinka oudolta se tuntuikaan!

Mitä tänne taskuun on tarkoitus laittaa? Kotiavaimet?

Valon saa vilkkumaan parilla eri rytmillä.

Olen siis huonolla säällä keskittynyt pelkäämään pimeää ja tuulessa humisevaa metsää, enkä niinkään keskittynyt siihen varsinaiseen puuhaan eli eritystoimintaan. Ja todistettu on, että ellei tulosta tule aiemmin, niin se tulee myöhemmin. Tähän tietoisuuteen perheeni heräsi eräänä yönä 00:45. Minä olin syyllisyydentuntoinen, ja ramppasin ympäri yläkertaa. Yritin herättää huomiota mm. tassuillani CD-levyjä kovaäänisesti kaapien. Huomiota sainkin, eikä siinä ihan perkeleiltäkään vältytty, sillä keittiön matolta löytyi kiemurainen tuloste. 

Meillä on nyt keittiönmatto alakerran kylppärissä kuivumassa. Tämä oli niin noloa minullekin, että päätin vielä varmuuden vuoksi pyytää ulos samana yönä 04:00. Eikä isäntäni uskaltanut olla viemättä minua. Se oli kiireinen yö.

Liekö varautuneet uuteen kiireiseen yöhön, oli isäntäväkeni varannut tietokonepöydälle suojapaperia. Päivällä minun oli maistettava sitä, enkä sitten saanutkaan hillittyä itseäni, ja söin kaiken. Ihmisille voi käydä sama karamellin kanssa. Seuraavana aamuna tuo sulamaton paperimassa purkautui oksennuksessa petiini. Emäntäni kuunteli aamupalapöydässään lutkutustani, sillä luuli minun vain suloisesti putsaavan tassujani. Suloisuus loppui siihen, kun isäntäväki tajusi, että pedissäni oli yrjö. Myöhemmin petini laitettiin pesukoneeseen pyörimään. Istuin pesukoneen avoimen "ruudun" edessä ja vingahtelin. Se oli surullista ja traumaattista.

Sunnuntaina emännälleni tuli martta-kohtaus, ja hän halusi etsiä kanssani sieniä metsästä. Koska hän ei ole taidoiltaan edes city-martta, uskalsi hän poimia vain kangasrouskuja, jotka hänen mammansa oli hänelle lapsuudessa neuvonut. Sillä aikaa, kun emäntäni silmäili sieniä, minä löysin pahanhajuisen aarteen, jota hartaudella söin. Niinpä niin, jäämme siis odottamaan seuraavaa tapausta eritystoiminnan saralla. Onneksi matolääke on juuri otettu!

Uusi ystäväni, hippipupu. Sen kyljessä on rauhanmerki ja sateenkaari. Kuin minun perheelleni tehty!