Viimeviikolla kerroin teille, kuinka läheisriippuvaisuus ilmenee minulla ikävällä tavalla. Olin yrittänyt raapia ulko-ovea auki viimeisen kotoa lähteneen ihmisen jälkeen. Etikkaa vuodatettiin ja minua toruttiin, mutta tuskaani se ei laannuttanut. Näkemykseni tehostamiseksi minun oli menneellä viikolla otettava myös kulmahampaat käyttöön. Nyt ovenkarmi on sekä raavittu että jyrsitty, ikävä kyllä. Talossa on meuhkattu, miten koti näyttää laitakaupungin vuokrakämpältä ja kuinka minusta pitäisi tehdä rukkaset. Minusta tuo kaikki tunteenpurkaus on ihan tarpeetonta. En tarkoita mitään pahaa, puran vain ahdistustani. Enkä ymmärrä siitä vuodatuksesta mitään.
Lunta on nyt reilusti, ja lisää tulee koko ajan. Lämpötilan kohotessa lähelle nollaa, ulos jätetyt hajut tuntuvat moninkertaistuvan nuoskaantuvassa lumessa. Ihmissilmin katsottuna koiranpissa on likaa puhtaalla lumella. Meille koirille se on kuitenkin kuin ilmoitustaulu, johon kukin karvakuono saa jättää oman mielipiteensä. Niinpä sitten seuraava tulija voi jättää oman mielipiteensä edellisen viestin päälle.
Oikeasti tuo ilmoitustaulu-juttu on ihan edellisen vuosituhannen asia. Me koiratkin kun nykyaikaistumme. Ehkä te ihmisetkin voisitte ajatella keltaisten tippojen lumessa olevan kuin pienten iloisten hymiöitten helminauha! Näin ollen tekin voisitte iloita ajatellessanne, miten mukavia viestejä koirat jättävät toisilleen.
| "Rakkaudella sinun, Beni" |
Koirien hajuviestintä on nyt entistä ajankohtaisempaa. Muistanette, miten emäntä hermostui minuun, kun kävelyreissut eivät tuntuneet edistyvän pakkasessa. Hän sanoi, etteivät tyttöpissit eli kiimaisten narttujen viestit olleet minua varten. Minä olen miettinyt asiaa, ja tullut siihen tulokseen, ettei minunkaan haaveitani saisi noin vain romuttaa. Kun nyt siis näen kadunlaidassa maassa pyöreän tyttöpissin, lirautan tarkasti sen päälle oman viestini. Jos sen kääntäisi ihmisten kirjoitukselle, siinä lukisi:
"Liikun samoilla kulmilla, herätät kiinnostukseni muru.
Rakkaudella sinun, Beni"
Tosiasiassa kaduilla liikkuu monia muitakin varteenotettavia sulhasia kuin minä. Narttujen juoksuaika herättää kaipuun kaikkien meidän leikkaamattomien urosten sydämissä. Kilpailu narttujen suosiosta on armotonta. Lumipenkan kyljestä löydän toisten urosten viestejä. Samalla tavalla itsekin nostan koipeni korkealle ja kirjoitan penkkaan viestin keltaisilla pisaroilla. Jos oikein tarkkaan katsoo, en jätäkään sinne hymiöitä. Minun viestissäni on uhkaavia naamoja muille uroksille. Minä en kuitenkaan ole mikään moukka, joten ei näissä pisaroissa sanota: "Haista hitto, senkin hurtta!".
Minun viestini on hillitty ja hallittu:
"Arvon kilpailijani,
ota huomioon, että kilpailen samoista nartuista kanssasi.
Kunnioittavasti ilmoittaen, Beni"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.