Kirsikoita ja vastanaineita

Satokausi on parhaimmillaan. Nyt, kun raparperit on kerätty, oli kirsikoiden vuoro. Myös harakat olivat kiinnostuneita kirsikoista, joten emännälleni tuli kiire eräänä iltana kerätä ne talteen, ennenkuin rosvot ehtivät ennen häntä.

Osa kirsikoita keitettiin makeaksi soseeksi, mutta emäntäni ylpeys on alla olevassa kuvassa. Hän on saanut idean tehdä kirsikkalikööriä. Kannuun laitettiin samanverran kirsikoita, sokeria ja vodkaa. Seos saa nyt olla kannussa kuukauden ajan ja sitä tulee sekoitella päivittäin. Sitten kirsikat siivilöidään erilleen, likööri pullotetaan ja pehmenneet kirsikat imeskellään hartaudella. No tämä nyt on suunnitelma, jäämme odottamaan lopputulosta.

Viikonloppuna Eeva-mummi tuli lastenvahdiksi pikku kullanmuruillemme, kun isäntäväkeni lähti Keski-Suomeen kesän toisiin häihin. Matka alkoi varhain lauantaiaamuna. Lounastauko pidettiin Jyväskylän Rossossa. Siellä ymmärretään myös koirien hyvinvoinnin päälle: terassille oli varattuna juomapiste janoisille karvaturreille.

Häät pidettiin Viitasaarella, tunnin ajomatkan päässä Jyväskylästä pohjoiseen. Kauniissa kesäpäivässä emäntäni työtoveri Riikka ja hänen espanjalainen miehensä Artur saivat toisensa.

Hääjuhlaa vietettiin vielä Viitasaarelta puolentunnin ajomatkan päässä Röllilän kestikievarissa, nostalgisessa maatalomiljöössä. Entinen navetta on aikanaan kunnostettu juhlatilaksi.

Siellä he nyt menevät, herra ja rouva.

Navettarakennuksessa ruokailtiin, kuunneltiin puheita, osallistuttiin visailuun ja syötiin ja juotiin pitkän kaavan mukaan ja viihdyttiin. Kyseessä oli sananmukaisesti varsin sekalainen seurakunta: luterilaisia, katolilaisia ja ortodokseja.

Varsinainen juhlatila

Tilan päätalo, jota emäntä ja isäntä asuttavat.

Näkymä rannasta, järven nimi on Iso-Korppinen

Tässä mummonmökissä isäntäparini yöpyi

Hääseurue oli varsin kansainvälistä. Sulhanen ja hänen lähipiirinsä olivat siis espanjalaisia. Isäntäparini seurueeseen kuului pari, joista toinen oli kreikkalainen. Illan aikana kuultiin puhetta englanniksi, ruotsiksi ja espanjaksi. Loppuillasta aivot olivat jo varsin pyörryksissä kielten sekamelskasta johtuen. Runsaasti virrannut viini kuitenkin voiteli kieliä ja mieliä, ja niin keskustelu jatkui sujuvana myöhään yöhön.

Illan rytmiryhmä

Juhlatilan jatkona oli pienempi tila, jossa valssattiin kahvinmurujen liukastamalla lattialla. Seinälle oli kiinnitetty kuvia kyyhkyläisten varhaisilta ja myöhäisemmiltäkin vuosilta. Häävieraiden toivottiin kirjoittavan pariskunnalle viestejä "suoraan sydämeen".

Koko minun perheeni onnittelee kyyhkyläisiä lämpimästi! Tulkaa onnellisiksi yhdessä. Oma isäntäväkeni toivoo näyttävänsä hyvää mallia teille, Riikka ja Artur. Ehkä myöhemmin tulee vielä satokausi tässäkin tuoreessa avioliitossa...

Postikorttimaisemia Kesäkaupungista

Maanantaina isäntäni lähti töihin kesälomansa loputtua. Ajattelin, ettei minulla olisi mitään hätää, kunnes emäntäni alkoi pakkailla kassejaan. Maisa oli ratsastusleirillä töissä, samoin Simo rippileirillä ja Atte Puolustusvoimien hoivissa, joten minun huoleni nousi valtavaksi. Niin vain emäntäni jätti minulle luun viihdykkeeksi, ja käänsi auton kohti Kesäkaupunkia. Minun järkyttynyt räksytykseni kuului parkkipaikalle saakka.

Kesäkaupungissa oli sittenkin kesä, toisin kuin viimeeksi saimme kokea. Matkallaan ystävänsä Pirren luo emäntäni otti kuvia, joita sitten fiilistellä kesän jälkeen. Annan nyt hyvän vihjeen: kirjoittakaa googleen www.youtube.com ja sinne vielä Ilta Saimaalla, niin saatte kuulla Eino Grönin tulkinnan siitä, mitä emäntäni hyräilee Saimaalle kaihoisasti katsoessaan. 

Vierailuun Kesäkaupungissa kuului Riitta-mummin kävelyreittiin tutustuminen. Se vei rantaraittia kohti linnoitusta ja hiekkalinna-aluetta. Matkalla näkyivät myös kaupungin menneisyyteen kuuluvat rakuunat siinä muodossa, että eräiden talojen seinään oli kiinnitetty rakuunaratsukoiden kuvat. Mummi tuntee reitin niin tarkkaan, että voisi emännöidä kävelyreittiä, joka kulkisi kaikkien kaupungin maksuttomien vessojen kautta. Hän nimittäin osaa nimetä ne kaikki.

Linnoituksen vallit

Hiekkataidetta, ja voisihan se olla minunkin perheeni kuvattuna.

Tämän kesän uutuutena on Hiekkalinnan kappeli.

Kaupunginkirkko kuutamossa, kuva on otettu Etelä-Saimaa-lehdestä.

Kesäkaupungin lomailuun emännälläni mahtui ystävien lisäksi myös sukulaisvierailuja. Emäntäni vieraili Riitta-mummin kotitilalla, jossa tuo alla oleva kuva on otettu 45v sitten. Keskellä kuvaa on emäntäni parivuotiaana, mamma ja pappa, sekä emäntäni vieressä hänen vanhempansa. Tämän kuvan ihmisistä enää yhdeksän jatkaa elämäänsä; se on aika mykistävää. Tilan nimi on Kissavuori, mutta ei siellä ole kissoja eikä vuortakaan. Tätä minä hieman ihmettelen. Moni lukijani löytää kyllä itsensä tuosta kuvasta.

Emäntäni  lähti kotimatkalleen 21.7, joka sattuu olemaan Eero-papan syntymäpäivä. Ennen tien päälle lähtöään emäntäni kävi ottamassa vielä kuvan Linnoituksen entisestä synnytyssairaalasta, jossa pappa syntyi tasan 71v sitten. Nyt paikalla on ravintola, josta on upea näköala.

Papan syntymäsairaala päivälleen 71v myöhemmin.

Kotiinpaluu oli emännälleni jännittävää, sillä hänen oli määrä ajaa Helsinkiin ja hakea Maisa ystävineen junalta. Emäntäni ei suinkaan ole tottunut ajamaan pääkaupungissa, joten kyseessä oli seikkailu. Yhtään kolhua ei kuitenkaan tullut autoon, ei kuolonuhreja eikä vihaisia tööttäyksiä. Seikkailu oli siis onnistunut.

Tämä kuva on otettu Lemiltä, emäntäni ystävän Veskun mökiltä. Eikö olekin kauniisti sanottu!

Kotona kirsikkasato alkaa olla valmistumassa. Minään aiempana kesänä ei kirsikoita ole tullut näin paljon. Nämä kirsikat ovat pieniä ja happamia. Nyt kaikki martat, jotka luette tätä: antakaahan ohjeita, mitä näille nyt tehdään. Asialla ei muutoin olisi kiire, mutta sana kypsyneistä marjoista saavuttaa pian varikset ja harakat. Aiempina vuosina ihmisille ei ole jäänyt mitään. Mitä kompottia näistä voisi tehdä ja miten?

Kirjoitin aiemmin, että Erja-tädin tuoma raparperi toimi henkilökohtaisena palmunani, kunnes sato poimittiin ja keitettiin soseeksi. Minun isäntääni alkoi heti poltella, kun puutarhaan ilmestyi vapaa kohta. Niimpä hän sinkaisi puutarhaliikkeeseen, ja täytti oitis tyhjän kohdan sääkukilla. Kehuipa vielä tehneensä erittäin hyvät kaupat. 

Raparperi on saanut sääkukat naapurikseen.

Ja tältä sääkukka näyttää kukkiessaan.

Kun emäntäni ei ollut mukana toppuuttelemassa, tuli puutarhaliikkeestä mukaan vielä pihan ensimmäinen ruusu. Ai että isäntäni sitten oli polleana tästä ostoksesta. Emäntäni huomautti hänelle happamasti, että hänen olisi tullut keskittyä ihailemaan kodissa jo olevia ruusuja, nimittäin waimoaan ja tytärtä.

Aiemmin luvattua aurinkoista viikoloppua ei meinannut millään tulla. Ja kuin lohduttaakseen emäntääni, Luoja pyyhkäisi pilvet taivaalta sunnuntaina iltapäivällä ja antoi mittarin nousta +26*:een. Viimeiset lomahiet saatiin pintaan, ja voitiin todeta, että kaikesta surkeudesta huolimatta isäntäväkeni loma oli onnistunut. Paluu työhön on edessä.

Elämää mitataan mansikkakausissa

Lomaviikko kotona on ollut yhtä aikaa leppoisa ja toimelias. Päivänpaistetta on riittänyt useimmille päiville niin, että ainakin jälkimmäinen aamukahvikupillinen on juotu ulkona. 

Simo lähti jo alkuviikosta kesätöihin isoseksi rippileirille läheiseen Räfsön saareen. Siellä hän toimii oppaana Luojan töistä pienemmilleen. Hänen hommansa on olla järjestämässä ohjelmaa leiriläisille sekä toimia hyvän nuorukaisen esimerkkinä. Ja sellainenhan meidän Simpsulimme on!

Minulla on ollut kosolti aikaa vietettäväksi kesäheilani Karvisen kanssa. Hänessä on nyt kaikki laatulelun ominaisuudet: on niljakas minun syljestäni ja haisee pahalle samasta syystä.

Maisakin on ollut kotona, sillä kaverit ovat kaikki omissa menoissaan. Meillä on sujunut oikein mukavasti. Moneen asiaan hän on suhtautunut aluksi naristen, mutta ollut sitten innolla mukana. Sellaista on olla teini, pitää vastustaa kaikkea mahdollista.

Yksi viikon askareista oli lastenhuoneiden ja keittiön mattojen pesu matonpesupaikalla. Sellainen löytyy sopivasti omalta alueeltamme. Siinä kului kyllä kosolti mäntysuopaa, mutta puhdasta tuli. Lopuksi matot leviteltiin kuivumaan takapihalle.

Mansikka-aika oli tänä vuonna poikkeuksellisen konstikasta. Aluksi mansikoita tuli varhain, sitten niitä ei meinannut tulla ollenkaan. Meillekin hankittiin vain yksi laatikollinen. Niitä puhdistaessaan emäntäni ihmetteli tätä elämää. Vuodenkulkua voi näet mitata mansikkakausissa. 

Viime vuonna, kun mansikoita puhdistettiin, oli isäntäni lähtenyt äkillisesti Kesäkaupunkiin Manu-papan voinnin huononemisen vuoksi. Nyt, vain yhtä mansikkakautta myöhemmin perheemme on kahta pappaa köyhempi. Kyllä se panee ajattelemaan.

Päivänpaistattelun lomassa puuhasteltiin myös muita kesäisiä hommia, kuten mustikanpoimintaa, kanttarellien etsimistä, raparperisadon korjaamista ja pensaiden leikkaamista.

Pieni saalis, pieni pannu

Välillä täällä napattiin ouzo-snapsit oman pihan mintulla koristeltuna

Entä mitä tapahtui palmulleni?

Huomatkaa tarkat geometriset linjat pensaissa

Aiemmin viikolla minä kävin kynnenleikkuussa, Benikyyrissä tiedättehän. Samalla reissulla ostettiin kana-turska -makupalarullaa, jota minä jumaloin. Makupala auttaa minua olemaan tottelevainen ja ymmärtämään ihmisten käskyjä. Emäntäni onkin nimennyt tämän paketin tottelevaisuuspussiksi. Ehkä tottelevaisuus tosiaankin asuu kana-turskapussissa.

Sunnuntaina Maisa lähti kesän viimeiselle ponileirille avustamaan. Hänen hommaansa leirillä on siivota hevosten ja ponien pilttuut. Myöhemmin päivällä hän on muun muassa taluttamassa poneja kokemattomampien ratsastaessa. Hän oli taas todella innoissaan lähtiessään. Kun hän palaa, kaikki hänellä olevat tekstiilit täytyy pestä sekä syväkuurata koko tyttö myös. Hevosenhaju ei ole mikään varsinainen parfyymi. Isäntäväkeni on pehmentänyt suhtautumistaan hevosteluun, sillä se näyttää todella tekevän Maisan onnelliseksi. Suupielet kiristyvät aikuisilla sitten taas maksujen alkaessa.

Onneksi minulla on ollut Atte leikkikaverina viikonloppuna. Pappa myhäilee taustalla.

Tällä viikolla meidän pihallamme tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Perhe katseli keittiön ikkunasta, ja samassa ikkunasta aukeavan nurmikon poikki luikerteli rantakäärme! Siitä nousi ennenkuulumaton hässäkkä. Isäntäni lähti ottamaan siitä kuvaa, mutta hänen varovaisetkin askeleensa pelästyttivät käärmeen piiloutumaan kukkapenkkiin.

Käärmeen näkeminen omalla pihalla nostatti ennennäkemättömän epäluulon isäntäväelläni. Ikkunan ohi kulkiessaan he katselivat alituiseen epäluuloisesti pihalle.Maisan mielestä asiassa ei ollut mitään ihmeellistä. Hän sanoi rantakäärmeiden aina tulevan lämmittelemään lantalaankin. Se on paikka, jonne kaikki hevon***** kärrätään.

Emäntäni oikein odotti näkevänsä luikeron uudelleen, jotta voisi huutaa sille oman ikkunansa suojasta:"Haista vaan käärme pitkä paska". Niin toimivat todelliset vellihousut! Ensin haluaa pihan, mutta sitten ei kestä, kun luonto saapuu paikalle. On näillä ihmisillä vielä paljon opittavaa.