Monsuunisade kohtaa Kesäkaupungin

Lomaviikkomme Kesäkaupungissa muodostui tavattoman sateiseksi. Aamu alkoi sateella, päivällä joko ripsi vettä tai oli monsuunisade ja iltaisin satoi enemmän. Perheeni oli tympiintynyt ilmaan. Toisaalta aikaa ei mennyt nyt rannalla makoiluun, vaan kaikki aika käytettiin mummien seurana.

Minun uusi ystäväni Karvinen palasi sairauslomaltaan, ja leikkimme saattoi jatkua. Sairauslomansa aikana sen ulkomuoto oli muuttunut, suuri osa sen kasvoista oli kadonnut eikä sillä enää ollut suuria muovisilmiä minun narskutettavakseni. Kasvojen tilalla oli vain tikkaus. Luulen, että Karvisella on aika huono kauneuskirurgi.

Kelin ollessa huono, isäntäni vei mummin puutarhamyymälään ja istutti hänen parvekkeelleen pikkutomaatin ja muutamia yrttejä. Samalla sulatettiin pakastin ja laitettiin laatikollinen mansikoita pakkaseen.  

Välillä olimme toisen mummin luona. Hänen omien sanojensa mukaan hän harjoitteli ruoan laittamista uudestaan. Papan kuoleman jälkeen hän on syönyt mitä mieleen tulee, ja ajatteli unohtaneensa ruoanlaittotaidon kokonaan. Mutta kyllä kyky oli tallella: perhe söi aivan ihania jauhelihapihvejä, joista minä jäin vain haaveilemaan. Aina kannattaa kuitenkin kytätä vieressä.

Aika osoittautui kulkevan teinien mielestä varsin hitaasti. Tästä johtuen saimme todistaa tilannetta, jossa Simo ja Maisa viihtyivät hetken samassa "leikissä". Se oli meistä kaikista valtavan ihmeellistä. Pian lumous kuitenkin haihtui, ja tavanomainen nahina ja syyttely alkoi.

Perheeni on haaveillut ulkomaille lähdöstä, mutta sellaiset suunnitelmat on tällä erää laitettu sivuun. Kesäkaupunki on sinänsä monipuolinen, että sielläkin voi saavuttaa ulkomaisen tunnelman. 

Suomessa kyltit on tavallisesti suomeksi ja ruotsiksi, mutta Kesäkaupungissa kaikki on toisin. Sikäläisessä Prismassa kyltit ovat suomeksi ja venäjäksi, ja ostoskärrystä voi löytää poletin kohdalta venäjän rahaa. Kaupunkiin on tullut uusi espanjalainen ruokatavarakauppa. Tuotteet olivat tosiaan alkuperäismaasta ja työntekijätkin espanjankielisiä. Tosin sielläkin oli kyltti myös venäjäksi. Ja aivan kuin tämä ei olisi riittänyt, vei mummi perheen syömään turkkilaiseen ravintolaan. Mihin tässä enää enempää matkustelua kaivataankaan!

Joka päivä perheeni tiiraili sekä sääennustetta että taivaanrantaa toiveikkaana. Kuva pysyi aina samanlaisena kuin allaolevassa kuvassa. Lopulta lapset eivät enää kestäneet, vaan pulahtivat hyisessä Saimaassa. Myös minut huiputettiin veteen. Maisa vokotteli minua kepillä, ja minä hölmö menin lankaan. Hyppäsin kepin perässä, pää painui pinnan alle ja minä nousin aalloista valtavan hämmästyneenä.

Kotimatkamme alkoi viikon lomailun jälkeen. Automme kaartui hautausmaan ja kappelin edestä valtatielle. Hautausmaan parkkipaikalla oli seurue, joka oli osallistumassa siunaustilaisuuteen. Minun perheelläni oli sama tilanne tismalleen viikkoa aiemmin. Voi noita vieraita parkoja, heillä oli rankka paikka edessään.

Viikon värjöttelyn jälkeen löysimme auringon kotipihalta. Se tuntui erityisen ihanalta perheen aikuisista ja minusta.

Minulla on oma palmuni, Erja-tädin antama raparperi.

Aurinko tuo muutamia mutkia tullessaan. Emäntääni pisti ampiainen kotipihalla. Sen täytyi sattua valtavasti, sillä emäntäni koikkeloi pitkin takapihaa villisti kiljuen ja voivotellen. Se on häneltä paljon, sellaista ääntä ei hänestä ole lähtenyt aiemmin, vaikka hän on synnyttänyt kolme lastakin. Myrkky kirveli kädessä iltaan saakka. Ensiapuna oli antihistamiinilääke ja vahva kortisonivoide.

Jatkamme nyt lomailua kotosalla. Tulevaan viikkoon liittyy minulla kynnenleikkausta, Simolla isosleiriä ja Maisalla ratsastusleiriin valmistautumista. Ai, muuten: Atelta tuli viesti armeijan harmaista. Hän oli ollut mukana yön yli -marssilla, joka oli 50km. Reitille kuului mm. vesiesteen ylittäminen. Kyllä pappa nyt pilven reunalla puistelee päätään naureskellen.