Elämää mitataan mansikkakausissa

Lomaviikko kotona on ollut yhtä aikaa leppoisa ja toimelias. Päivänpaistetta on riittänyt useimmille päiville niin, että ainakin jälkimmäinen aamukahvikupillinen on juotu ulkona. 

Simo lähti jo alkuviikosta kesätöihin isoseksi rippileirille läheiseen Räfsön saareen. Siellä hän toimii oppaana Luojan töistä pienemmilleen. Hänen hommansa on olla järjestämässä ohjelmaa leiriläisille sekä toimia hyvän nuorukaisen esimerkkinä. Ja sellainenhan meidän Simpsulimme on!

Minulla on ollut kosolti aikaa vietettäväksi kesäheilani Karvisen kanssa. Hänessä on nyt kaikki laatulelun ominaisuudet: on niljakas minun syljestäni ja haisee pahalle samasta syystä.

Maisakin on ollut kotona, sillä kaverit ovat kaikki omissa menoissaan. Meillä on sujunut oikein mukavasti. Moneen asiaan hän on suhtautunut aluksi naristen, mutta ollut sitten innolla mukana. Sellaista on olla teini, pitää vastustaa kaikkea mahdollista.

Yksi viikon askareista oli lastenhuoneiden ja keittiön mattojen pesu matonpesupaikalla. Sellainen löytyy sopivasti omalta alueeltamme. Siinä kului kyllä kosolti mäntysuopaa, mutta puhdasta tuli. Lopuksi matot leviteltiin kuivumaan takapihalle.

Mansikka-aika oli tänä vuonna poikkeuksellisen konstikasta. Aluksi mansikoita tuli varhain, sitten niitä ei meinannut tulla ollenkaan. Meillekin hankittiin vain yksi laatikollinen. Niitä puhdistaessaan emäntäni ihmetteli tätä elämää. Vuodenkulkua voi näet mitata mansikkakausissa. 

Viime vuonna, kun mansikoita puhdistettiin, oli isäntäni lähtenyt äkillisesti Kesäkaupunkiin Manu-papan voinnin huononemisen vuoksi. Nyt, vain yhtä mansikkakautta myöhemmin perheemme on kahta pappaa köyhempi. Kyllä se panee ajattelemaan.

Päivänpaistattelun lomassa puuhasteltiin myös muita kesäisiä hommia, kuten mustikanpoimintaa, kanttarellien etsimistä, raparperisadon korjaamista ja pensaiden leikkaamista.

Pieni saalis, pieni pannu

Välillä täällä napattiin ouzo-snapsit oman pihan mintulla koristeltuna

Entä mitä tapahtui palmulleni?

Huomatkaa tarkat geometriset linjat pensaissa

Aiemmin viikolla minä kävin kynnenleikkuussa, Benikyyrissä tiedättehän. Samalla reissulla ostettiin kana-turska -makupalarullaa, jota minä jumaloin. Makupala auttaa minua olemaan tottelevainen ja ymmärtämään ihmisten käskyjä. Emäntäni onkin nimennyt tämän paketin tottelevaisuuspussiksi. Ehkä tottelevaisuus tosiaankin asuu kana-turskapussissa.

Sunnuntaina Maisa lähti kesän viimeiselle ponileirille avustamaan. Hänen hommaansa leirillä on siivota hevosten ja ponien pilttuut. Myöhemmin päivällä hän on muun muassa taluttamassa poneja kokemattomampien ratsastaessa. Hän oli taas todella innoissaan lähtiessään. Kun hän palaa, kaikki hänellä olevat tekstiilit täytyy pestä sekä syväkuurata koko tyttö myös. Hevosenhaju ei ole mikään varsinainen parfyymi. Isäntäväkeni on pehmentänyt suhtautumistaan hevosteluun, sillä se näyttää todella tekevän Maisan onnelliseksi. Suupielet kiristyvät aikuisilla sitten taas maksujen alkaessa.

Onneksi minulla on ollut Atte leikkikaverina viikonloppuna. Pappa myhäilee taustalla.

Tällä viikolla meidän pihallamme tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Perhe katseli keittiön ikkunasta, ja samassa ikkunasta aukeavan nurmikon poikki luikerteli rantakäärme! Siitä nousi ennenkuulumaton hässäkkä. Isäntäni lähti ottamaan siitä kuvaa, mutta hänen varovaisetkin askeleensa pelästyttivät käärmeen piiloutumaan kukkapenkkiin.

Käärmeen näkeminen omalla pihalla nostatti ennennäkemättömän epäluulon isäntäväelläni. Ikkunan ohi kulkiessaan he katselivat alituiseen epäluuloisesti pihalle.Maisan mielestä asiassa ei ollut mitään ihmeellistä. Hän sanoi rantakäärmeiden aina tulevan lämmittelemään lantalaankin. Se on paikka, jonne kaikki hevon***** kärrätään.

Emäntäni oikein odotti näkevänsä luikeron uudelleen, jotta voisi huutaa sille oman ikkunansa suojasta:"Haista vaan käärme pitkä paska". Niin toimivat todelliset vellihousut! Ensin haluaa pihan, mutta sitten ei kestä, kun luonto saapuu paikalle. On näillä ihmisillä vielä paljon opittavaa.