Postikorttimaisemia Kesäkaupungista

Maanantaina isäntäni lähti töihin kesälomansa loputtua. Ajattelin, ettei minulla olisi mitään hätää, kunnes emäntäni alkoi pakkailla kassejaan. Maisa oli ratsastusleirillä töissä, samoin Simo rippileirillä ja Atte Puolustusvoimien hoivissa, joten minun huoleni nousi valtavaksi. Niin vain emäntäni jätti minulle luun viihdykkeeksi, ja käänsi auton kohti Kesäkaupunkia. Minun järkyttynyt räksytykseni kuului parkkipaikalle saakka.

Kesäkaupungissa oli sittenkin kesä, toisin kuin viimeeksi saimme kokea. Matkallaan ystävänsä Pirren luo emäntäni otti kuvia, joita sitten fiilistellä kesän jälkeen. Annan nyt hyvän vihjeen: kirjoittakaa googleen www.youtube.com ja sinne vielä Ilta Saimaalla, niin saatte kuulla Eino Grönin tulkinnan siitä, mitä emäntäni hyräilee Saimaalle kaihoisasti katsoessaan. 

Vierailuun Kesäkaupungissa kuului Riitta-mummin kävelyreittiin tutustuminen. Se vei rantaraittia kohti linnoitusta ja hiekkalinna-aluetta. Matkalla näkyivät myös kaupungin menneisyyteen kuuluvat rakuunat siinä muodossa, että eräiden talojen seinään oli kiinnitetty rakuunaratsukoiden kuvat. Mummi tuntee reitin niin tarkkaan, että voisi emännöidä kävelyreittiä, joka kulkisi kaikkien kaupungin maksuttomien vessojen kautta. Hän nimittäin osaa nimetä ne kaikki.

Linnoituksen vallit

Hiekkataidetta, ja voisihan se olla minunkin perheeni kuvattuna.

Tämän kesän uutuutena on Hiekkalinnan kappeli.

Kaupunginkirkko kuutamossa, kuva on otettu Etelä-Saimaa-lehdestä.

Kesäkaupungin lomailuun emännälläni mahtui ystävien lisäksi myös sukulaisvierailuja. Emäntäni vieraili Riitta-mummin kotitilalla, jossa tuo alla oleva kuva on otettu 45v sitten. Keskellä kuvaa on emäntäni parivuotiaana, mamma ja pappa, sekä emäntäni vieressä hänen vanhempansa. Tämän kuvan ihmisistä enää yhdeksän jatkaa elämäänsä; se on aika mykistävää. Tilan nimi on Kissavuori, mutta ei siellä ole kissoja eikä vuortakaan. Tätä minä hieman ihmettelen. Moni lukijani löytää kyllä itsensä tuosta kuvasta.

Emäntäni  lähti kotimatkalleen 21.7, joka sattuu olemaan Eero-papan syntymäpäivä. Ennen tien päälle lähtöään emäntäni kävi ottamassa vielä kuvan Linnoituksen entisestä synnytyssairaalasta, jossa pappa syntyi tasan 71v sitten. Nyt paikalla on ravintola, josta on upea näköala.

Papan syntymäsairaala päivälleen 71v myöhemmin.

Kotiinpaluu oli emännälleni jännittävää, sillä hänen oli määrä ajaa Helsinkiin ja hakea Maisa ystävineen junalta. Emäntäni ei suinkaan ole tottunut ajamaan pääkaupungissa, joten kyseessä oli seikkailu. Yhtään kolhua ei kuitenkaan tullut autoon, ei kuolonuhreja eikä vihaisia tööttäyksiä. Seikkailu oli siis onnistunut.

Tämä kuva on otettu Lemiltä, emäntäni ystävän Veskun mökiltä. Eikö olekin kauniisti sanottu!

Kotona kirsikkasato alkaa olla valmistumassa. Minään aiempana kesänä ei kirsikoita ole tullut näin paljon. Nämä kirsikat ovat pieniä ja happamia. Nyt kaikki martat, jotka luette tätä: antakaahan ohjeita, mitä näille nyt tehdään. Asialla ei muutoin olisi kiire, mutta sana kypsyneistä marjoista saavuttaa pian varikset ja harakat. Aiempina vuosina ihmisille ei ole jäänyt mitään. Mitä kompottia näistä voisi tehdä ja miten?

Kirjoitin aiemmin, että Erja-tädin tuoma raparperi toimi henkilökohtaisena palmunani, kunnes sato poimittiin ja keitettiin soseeksi. Minun isäntääni alkoi heti poltella, kun puutarhaan ilmestyi vapaa kohta. Niimpä hän sinkaisi puutarhaliikkeeseen, ja täytti oitis tyhjän kohdan sääkukilla. Kehuipa vielä tehneensä erittäin hyvät kaupat. 

Raparperi on saanut sääkukat naapurikseen.

Ja tältä sääkukka näyttää kukkiessaan.

Kun emäntäni ei ollut mukana toppuuttelemassa, tuli puutarhaliikkeestä mukaan vielä pihan ensimmäinen ruusu. Ai että isäntäni sitten oli polleana tästä ostoksesta. Emäntäni huomautti hänelle happamasti, että hänen olisi tullut keskittyä ihailemaan kodissa jo olevia ruusuja, nimittäin waimoaan ja tytärtä.

Aiemmin luvattua aurinkoista viikoloppua ei meinannut millään tulla. Ja kuin lohduttaakseen emäntääni, Luoja pyyhkäisi pilvet taivaalta sunnuntaina iltapäivällä ja antoi mittarin nousta +26*:een. Viimeiset lomahiet saatiin pintaan, ja voitiin todeta, että kaikesta surkeudesta huolimatta isäntäväkeni loma oli onnistunut. Paluu työhön on edessä.