Erilaisia juhlia

Olemme siirtyneet perheen voimin Kesäkaupunkiin loman viettoon. Tämä on aina niin odotettua, vaikka tänä vuonna kaikki on peruuttamattomasti toisin.

Perjantaina vietettiin Eero-papan siunaustilaisuus ja muistojuhla. Mukaan oli kutsuttu miltei neljäkymmentä sukulaista ja papan arvostamaa ystävää. Kappelissa saattoväki laski hänen arkkunsa viereen kukin yhden valkean ruusun. Emäntäni sanoi ruusun laskiessaan: "Kiitos elämästä, isä".

Muistojuhlassa kuultiin puheenvuorot papan lankomieheltä Harrilta ja sotaväkikaverilta Hannulta. Lisäksi kuultiin kaunis Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu papan serkun esittämänä. 

Seuraavana päivänä vietettiin mummin syntymäpäiväjuhlia. Mummi syntyi aikanaan yhdeksänlapsisen perheen kuopukseksi kotisaunassa isosisko-Liisan auttaessa omaa äitiään synnytyksessä. Se oli mummin elämän ensimmäinen vaihe. Toinen vaihe oli lapsiperhe-elämää emäntäni ollessa lapsi. Siitä jatkui elämä kahdestaa papan kanssa, ja nyt mummi aloittaa neljännen elämänsä.

Mummin lapsuudenperhe. Mummi itse on kuvassa äitinsä Ainon sylissä aivan kuvan keskellä.

Minä olen ottanut aitiopaikan Marssitien mummolan parvekkeelta. Sieltä voin seurata ohikulkevia koiria ja rannassa laiduntavaa hanhilaumaa. Tämän viheriön läpi kulki myös laiha ja pitkähäntäinen kettu, ilmeisimmin saadakseen hanhipaistia aamupalaksi.

Kesäloman kunniaksi olen saanut uuden lelun retuutettavaksi. Neuvolan poistettavista tavaroista sain Karvinen-kissan, jolle olenkin antanut jo aikamoista kyytiä. Olen narskuttanut sen silmiä niin, että niissä on syvät uurteet ja takaa kurkistelee jo täytettä. Tästä johtuen Karvinen on tällä hetkellä tavallaan sairauslomalla pois ulottuvistani.

Paitsi, että minä olen leikkiseuraa vailla, niin sitä ovat myös perheen pienokaiset, mm. melkein 180cm Simo. Välillä minä rentoutuisin omassa pedissäni, mutta lapset vaativat minua leikkimään. Silloin voi innokkuuteni olla aavistuksen verran laimeampaa, kuten kuvassa alla. Toisaalta, minun tehtävänäni perhekoirana on olla ajoittain jopa leikkikaluna.

Lauantaina isäntäväkeni lähti juhlimaan erään rakastuneet nuorenparin häitä. Rakkaus aivan tihkui ilmassa. Emäntäni oli väsännyt puheen hääparille, jossa hän antoi elämänohjeita vastanaineille. No ei hän mikään terapeutti ole, mutta kyllä sitä voi miltei 22 avioliittovuoden jälkeen olla mielipide nuoremmille jaettavaksi.

Kun isäntäväkeni palasi hääjuhlista aamun miltei jo valjetessa, minä otin avaimen äänen lukossa vastaan murinalla. Kun kerran olin nyt mummolan vahtikoirana, en antaisi kenen tahansa tulla yöllä reviirillemme. Helpoitus oli suuri, kun tulijat olivatkin tuttuja. Heissä oli kuitenkin epätavallisen kitkerä haju, kuului olleen alkoholia.

Loma jatkuu Kesäkaupungissa epävakaisena. Ukonilma on jylisyttänyt taivasta tänään. Mummi arveli vitsikkäästi, että ehkä se on pappa, joka pitää taivaassa juhlia sinne jo aiemmin menneiden seurassa. Toivottavasti asia on juuri näin!