Ihan pe****stä

Ette usko, mitä kamalaa minulle on tällä viikolla tapahtunut. Eräänä aamuna emäntäni vilkaisi takapuoltani ja näki siellä patin ruoansulatuskanavani loppupäässä. En nyt kuvaile tarkemmin, ymmärrätte varmasti. Emäntäni soitti eläinlääkäriasema SoVetiin. Aika varattiin seuraavaksi päiväksi.

Seuraavana päivänä ennen lääkäriaikaa kotoa alkoi löytyä verisiä jälkiä: sohvansuojuksesta, sohvatyynystä ja kamalinta kaikessa, Simon päiväpeitolta. Siitä tuli teatraalista meininkiä, kun tämä selvisi Simolle. Päiväpeitto päätyi pesuun suuriäänisen yököttelyn säestämänä.

Eläinlääkärissä saimme kuulla sen, mitä jo aavisteltiinkin: täyttyneet anaalirauhaset olivat tulehtuneet ja toinen oli jo puhjennut. Minä kestin tutkimisen kuin uros, enkä rimpuillut enkä vinkunut. Eläinlääkäri ihmetteli, onko minulla tuntoa lainkaan.

Tästä kuvasta en tohdi sanoa mitään.

Sain eläinlääkäriltä rauhoituspiikin, jonka voimasta vaivuin minulle tuodulle pinkille karvamatolle. Eläinlääkäri lähetti isäntäväkeni tiehensä ja minä jäin hänen hoitoonsa. Minun uneni aikana molemmat anaalirauhaset tyhjennettiin ja huuhdeltiin sekä antibiootilla hoidettiin. Isäntäparini siirtyi läheiseen kauppakeskukseen pizzalle.

Tajutonta touhua

Lääkeunesta herääminen kesti kauan. Samaan aikaan lääkäristä kotiutettiin ranskanbuldoggi Lumi, joka oli siellä jo toista päivää peräkkäin. Edellisenä päivänä hän oli avannut roskiksen ja syönyt sieltä mm. xylitol-purkkaa. Xylitol on koirille todella myrkyllistä. Lumin ideat eivät kuitenkaan loppuneet tähän, vaan tuona päivänä hän oli ollut mummolassa hoidossa, siirtänyt tuolin, noussut ruokapöydälle ja syönyt pöydällä olleesta kupista D-vitamiinia. Ja senkin makeutusaineena oli xylitol. Eläintenhoitaja sanoi, että Lumin itsetuhoisen käytöksen pitää nyt loppua.

Kotiutumisen jälkeen minä hoipertelin ympäriinsä, huojuin ja törmäilin. Aina, kun putosin maahan saakka, nousin siitä nopeasti huojuakseni lisää. Yöksi minun petini otettiin isäntäväen huoneeseen, jotta saivat pitää minua silmällä. 

Minä en ymmärtänyt edes mennä itse sänkyyn, vaan minut nostettiin siihen. Siinä sitten istuin ja hönötin, kun en ymmärtänyt käydä makuulle. Lääkehumala ei sovi minulle. Ei kai sen kuulu sopia kenellekään.

Viikonloppuna minä otin rauhallisesti. Minun takapuoleni on niin hurjan näköinen, ettei siitä voinut suinkaan ottaa kuvaa. Tämä on teidän onnenne. Toipumistani auttoi leikkiminen rakkaalla leopardilla ja kongiin piilotettu siskonmakkara.

Amaryllis avasi vielä yhdet kukat

 Nyt kirsu kohti terveempiä päiviä. Tulossa on vielä tarkastuskäynti eläinlääkärillä. Tänään en kuitenkaan mieti sitä vielä. Perästä kuuluu!