Vuodenvaihteen jälkeen jatkuu juhlakausi vielä loppiaiseen saakka. Koululaiset ovat lomailleet pian kolmen viikon ajan, ja viettäneet sen eläen aivan toisenlaisessa päivärytmissä kuin muu yhteiskunta. Kylläpä naamat taas vakavoituvat, kun puhelimet alkavat piristä aamulla heräämistä vaatien.
Loman viimeisiksi päiviksi Maisa lähti ratsastuskavereineen Rehndahliin muutamaksi päiväksi ja yöksi. Se on varmasti teinitytön taivas: tallityöt aamuisin, ratsastusta päivisin, tallitöitä iltaisin ja hölmöilyä hyvässä porukassa pitkälle yöhön. Eikä vanhempia vahtimassa ja vaatimassa mitään. Mukaan hänelle ostettiin ruokaa hänen tekemänsä listan mukaan. Tämä ruokamäärä herätti perheen nauramaan, sillä niukkaruokainen Maisa ei varmasti syö kotona tuota määrää viikossakaan!
Loppiaisena saavat viimeisetkin joulun merkit väistyä. Tosiasiassa isäntäni haluaisi heivata kaikki joulujutut heti joulun pyhien jälkeen, mutta emäntäni vaikutuksesta joulu kestää kodissamme loppiaiseen. Ja niinhän se siinä alkuperäisessäkin tarinassa menee. Katolilaisessa perinteessä annetaan lahjatkin loppiaisena itämaan viisaiden miehien tapaan.
Riitta-mummi oli jo kesällä antanut perheellemme pussin kuusen ulosviemistä varten. Se osoittautui varsin käteväksi. Sinne ropisivat neulaset pussin pohjalle eivätkä levinneet koko kotiin.
Piparkakkutalo jäi kuin pommituksen alle, kun ahnaat kädet alkoivat tavoitella sen koristeita. Lumea esitti talon ylle ripoteltu pölysokeri. Tosiasiassa pölysokerin lisäksi oli lautaselle ehtinyt varista oikeaakin pölyä, mutta se ei näyttänyt sokerinnälkäisiä haittaavan. Ehkä se antoi vain pikantin lisämaun.
Viimepäivinä olen kuullut perheen aikuisten keskustelevan ympärillään tapahtuvista surullisista asioista: sairastumisesta, kuolemasta, avioerosta. Vaikka näin ei ole tapahtunut omassa perheessä, vaikuttaa muitten suru ja huoli isäntäni ja emäntäni mielialaan. Paha tuntuu taas kiemurtelevan lähemmäs ja lähemmäs.
Miten tätä maailman ja elämän surkeutta pääsee pakoon? Minä työnnän pääni yhä syvemmälle ihmisen syliin. Ihmisten on kaivauduttava toistensa syliin, onneksi heillä on toisensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.