Tämä viikko on ollut kuin kotisairaalassa, sillä kaikki huomio tuntuu kiinnittyneen minun peräpäähäni. Ja tämä kaikki hössötys johtuu siitä, että viimeviikolla anaalirauhaseni tulehtuivat ja toinen puhkesi. Jääkaapin ovessa on ollut lista päivittäisistä hoitotoimista. Siitä niitä on sitten rastitettu yli, kun hoito ja viikko ovat edenneet.
Kahdesti päivässä minun on ollut mentävä suihkuun, jossa kriisialuetta on suihkutettu parin minuutin ajan. Miettikää, miten nöyryyttävää sellainen on. Sitten on kuivattu ja laitettu vielä hoitogeeliä ns. keskipisteeseen. Rauhasen puhkeamisesta jäänyt kraateri on parantunut hyvin, sitä on oikein lampulla katsottu ja töllistelty.
Minusta tämä minun peräpääni tutkailu saisi jo lopua. Huomenna menemme kontrollikäynnille SoVetiin. Kunpa lääkärini laittaisi tuolloin lopun tälle aiheelle. Minun on varmuuden vuoksi kuitenkin paastottava, jos vaikka on nukutettava uudelleen. Hö, sekin vielä.
Viikko on ollut tylsä, minulla ei ole mitään uutisia kerrottavana. Ainoan jännityksen on tuonut liukkaat kelit, että onko nurin koira vai ulkoiluttaja. Ja molemmat ovat olleetkin nurin.
Oikeastaan meidän pitäisi tyytyä siihen, että on tylsää. Silloin, kun maailmassa on tapahtumia, tarkoittaa se muurin rakentamista kahden maan välille, abortinvastaisia marsseja tai sellaisen lain hyväksymistä, että parisuhteessa ensimmäinen lyönti ei olisi rikos. Kaikkea tuota on tälläkin viikolla tapahtunut maailmalla. Ihan hullua, sanon minä.
Minun mottoni tälle viikolle on: tyydytään tylsään! Tylsä on turvallista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.