1/15/2017

Maisa tekee suuren päätöksen



Tällä viikolla perheeni sai kuulla Maisalta yllättävän uutisen: Maisa lopettaa ratsastuksen. Tämä ei tarkoita sitä, että hänen intohimonsa hevosia kohtaan olisi hiipunut. Pelko isoa eläintä kohtaan ei ole hellittänyt puolentoista vuoden siedätyksen aikana. Kaikki meni hyvin niin kauan, kuin ponilla ratsastaminen oli mahdollista. Kun tyttö kasvoi 170cm pitkäksi, ei riittävän suurta ponia enää löytynyt. Hevonen taas on liian iso eläin Maisan hermostolle.

Tähän päätökseen tuleminen edellytti ahdistusta ja surua, mutta tyttö teki ratkaisunsa hiljaa omassa mielessään pohtien. Hän aikoo edelleenkin pysytellä talliporukoissa ja käydä jatkossakin tallitöissä. Aika paljon buranaa nämä puolitoista vuotta edellyttivätkin. Tyttö pelkäsi, kiristeli hampaita jännityksestä ja oli alinomaan päänsäryssä. 


Nyt, kun ratsastusasia on selventynyt Maisan mielessä, jää hänelle aikaa mm. kirjeitten kirjoittamiseen vanhemmilleen. Eräänä aamuna lattialle oli ilmestynyt viesti, jossa moitittiin vanhempien kasvatustoimia. Iltaisin Maisan on ollut sääntönä tuoda puhelin yläkertaan kello 22, jotta hän malttaa käydä ajoissa nukkumaan. Tämä on ollut hänestä valtavan epäreilua. Nyt Maisalla on koeaika menossa, jolloin hän voi näyttää, että osaa toimia järkevästi. Perhe jää seuraamaan tilannetta.


Viikonloppuna oli vuorossa ristiäiset, joihin tarvittiin juhlava kampaus. Emäntäni on alkanut kasvattaa hiuksia, jotta sitten saisi nutturan 50v-kuvaan. Hiusten kasvattamiseen on nyt pari vuotta aikaa, ja näin hyvällä mallilla ollaan. Kyllä noista kutreista jo tämmöisen saa aikaiseksi. 


Kastejuhlan tähti oli Valma. Hänen vanhempansa ovat isäntäväkeni perhetuttuja, ja toinen viimekesän hääpareista. Valma on saanut etunimensä äitinsä mummolta ja toisen nimensä isänsä äidiltä. Itse kastejuhlassa hänellä oli paljon äänekästä asiaa, ja pappi sai keskittyä saadakseen oman osuutensa hoidettua. Pappi oli seurakunnan nuorisopastori ja rento tyyppi. Hän esitti tilaisuudessa kitaralla Anna Puun laulun Mestariteos. 


Sinä päivänä kun Luoja teki sinut Hän ei muuta tehnytkään Heräs aikaisin, otti kynän käteen Rupes siinä piirtämään
Päivä kului, mutt hetkenkään lepoo Piirtäjä ei kaivannut Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut Mestari valmisti sut
Se kuva oli kaunis Oi, ihme suorastaan Muodon jumalaisen sait Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun Päde kuolevaisten lait
Niille jotka yhä epäilevät Luojaa Sanon vastaukseksi vain Että jos ne edes kerran näkis sinut Kaikki rupeis uskomaan

Mitäs sanotte Valman kakusta!

Loppuviikonlopun kyhjötin emäntäni kyljessä isännän ollessa töissä. Minulle sopii hyvin, että emäntäni tekee käsitöitä, tunkeudun siltikin vakiopaikalleni haarakoiraksi. Se on turvallinen paikka minulle. Olkoon tammikuu, vuoroin myrsky, loska tai ennätyspakkanen: minä pysyn peiton alla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.